Löylyn lyömää

Uuden vuoden lupaukset eivät yleensä kestä helmikuuta pidemmälle. Itse päätin tänä vuonna keskittyä tuoksumaan hyvältä, mutta nyt huomaan voimieni jo ehtyvän ja lupaukseni haihtuvan kuin … noh, paukku Saharaan. Ei syynä ole niinkään se, että luonnostani tuoksuisin kamalalta. Kyllähän joka poika pystyy olemaan haisematta sen kummemmin. Ainakin hetken, kun oikein yrittää. Ongelmaksi muotoutuikin nimenomaan erityisen hyvältä tuoksuminen.

Kun joulun lahjadeodorantit oli ruiskittu ja rollailtu loppuun, lähdin lähimarkettiin varta vasten tuoksuostoksille. Kuin Alkon viinihyllyllä konsanaan, en edes vilkuillut alahyllyn kyykkydödöjä, vaan tähysin ylemmältä vähän laadukkaampia tuotteita. Eau de toilette –suihkeita. Testailin muutamaa ja löysin mieleiseni parfyymin – herkän mutta miehekkään, salaperäisen, mutta luokse kutsuvan, seikkailuita janoavan, mutta kotipihan polttopuusavottaa rakastavan, keskustelevan, mutta järkähtämättömän. Tuoksun, joka heijastaisi uutta itsevarmaa minua.

Sitten katsoin hintaa: 43€!! Pahaisesta hajusta!!

Paikalle tullut myyjä rauhoitteli ja kertoi tuoksun kestävän paljon kauemmin kuin halvat deodorantit, pitkälle yli toista vuotta, ja olevan muutenkin aivan eri tuote. Lepyin hieman, mutta olin jo menettänyt malttini. Koska en kuitenkaan halunnut vaikuttaa juntilta, joka jättää tuoksumasta hyvälle muutaman euron takia, nappasin hyllystä lähimmän tuotteen. Niskojani nakellen poistuin ja kerroin myyjälle pysyväni vastakin tässä tutussa tuotteessa. Huomasin piteleväni vihreää Mennen-pulloa. Samaa mitä isoisä läträsi poskiin parranajon jälkeen. Kavahdin. Jätin Mennenin lähimpään hyllyyn ja livahdin ulos. Sinne se jäi ehkäisyvälineiden viereen. Mikäpäs siinä, saman asianhan tuo ajaa.

Uuden vuoden lupauksen rikkominen harmitti vähän aikaa. Toimen miehenä en jäänyt kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan aloin suunnitella seuraavaa tavoitetta. Vuosihan on vielä aivan aluillaan. Ja uuden vuoden lupauksen ehtii hyvin aloittaa alusta. Pitää vain valita sellainen asia, joka on haastava, mutta mahdollinen toteuttaa. Joku mistä pitää kovasti ja joka näyttelee muutenkin suurta roolia elämässä.

Sitten keksin. Kahvin lisäksi pidän valtavan paljon saunomisesta. Kuten ensimmäinen kahvihörppy aamulla, myös saunassa ensimmäiset löylyt tuntuvat taivaallisilta. Saunassa tuntuu taivaalliselta ja saunan jälkeen, jos mahdollista vielä taivaallisemmalta. Lisäksi saunon lähestulkoon joka päivä. Lupaukseni liittyköön siis saunaan.

Saunalla on aina ollut suuri merkitys minulle. Se on aina edustanut täydellistä rentoutumista, hiljaisuutta, vapautta ja ennen kaikkea pakoa arjesta. Muistan, kuinka valtavasti vihasin lapsena koulua ja erityisesti kotitehtäviä. Lykkäsin läksyjen teon aloittamista myöhemmälle ja myöhemmälle, kunnes vihdoin oli pakko istahtaa kirjojen ääreen. Olin hetken tekevinäni läksyjä, kunnes totesin, että lienee syytä käydä purkamassa stressiä saunassa, saada vähän omaa aikaa, nollata ajatuksia ja ottaa etäisyyttä jakolaskuihin. Kenties ajatus juoksisi paremmin löylyn lyömänä. Saunan jälkeen palasin raukeana huoneeseeni ja totesin, että enää ei ole mitään järkeä yrittää aloittaa minkäänlaisia ponnisteluita. Saunan jälkeen ihmisen on tarkoitus ottaa rennosti ja laskeutua levolle. Niin Luoja on sen tarkoittanut. Niin sitten tein. Läksyt jäi.

Lapsuuden kesäpäivät olivat pitkiä ja kiireettömiä, ja ne päättyivät aina saunan lämmittämiseen. Aina. Isosetä Viljo juoksutti puutarhaletkulla vettä ison hirsisaunan nurkassa olevaan kahteen siniseen saaviin. Kiukaan yhteydessä oli kuumavesisäiliö, johon kannettiin ämpäreillä sisältä kuumaa vettä. Ja ai kerta kaikkiaan, kun siitä kuumasta vedestä varoiteltiin meitä koltiaisia. Vesi oli niin kuumaa, että elävältä keittymisen uhka oli alati läsnä. Ja aina kerrottiin, kuinka naapurin Sauli-pappa oli kaatunut ja kuollut kiukaaseen. Pitää pojat olla varovainen saunassa!

Lauteilla istui kesäiltaisin kolme sukupolvea ja seitsemän miestä. Me olimme myös miehiä veljeni ja pikkuserkkujeni kanssa. Ulkosaunan eteisessä oli kaappi, jossa oli korillinen limunaatia. Sitä sai ottaa vapaasti, eikä se ikinä loppunut. Viljo lähti saunasta aina ensimmäisenä. Hän oli kuuro ja puhui siksi narisevalla äänellä. Pukiessaan pitkiä kalsareita ja välihousuja suorien housujensa alle, mitä me pojat vähän kesähelteellä ihmettelimme, hän sanoi:
- Saunokaa vain niin paljo kö ikinä jaksatte. Kyllä täällä saa saunoa.
Kyllähän me saunoimme

Sauna on harvinainen muuttumaton monumentti menneiltä ajoilta, paikka jonne älylaitteet ja kiire eivät ole vielä päässeet ujuttautumaan. Saunassa kaikki ovat samanarvoisia, eikä titteleillä ole väliä. Saunan hämyssä on hyvä jutella isoistakin asioista. Kautta Suomen historian, suurimmat päätökset on tehty saunassa. Niin teki Mannerheim hoveineen ja median suuren myllytyksen mukaan nykyinen hallituksen naisviisikkokin. Mitä kummaa siinäkin nyt sitten on?

Ei ole väliä, onko kyseessä Laitakankaan vieressä oleva vanha hirsisauna, kerrostalon pieni sähköhikihuone, varuskunnan suuri rykmenttisauna, uimahallin sauna, partioleirin telttasauna, hotellin edustussauna tai työpaikan rantasauna, vaikutus on silti sama: rentoutuminen, tauko, hiljaisuus ja limunaati.

Se uuden vuoden lupaukseni. Päätin alkaa saunabongariksi. Tarkoituksena on saunoa vuoden aikana mahdollisimman monessa saunassa. Saunan henkeen ei kuulu suorittaminen, joten en ala hankkeeseeni verenmaku suussa. Ennemminkin ajatuksena on se, että tästä lähin auton peräkontissa on aina mukana pyyhe, uikkarit ja istuinalusta, ja aion käyttää hyväkseni jokaisen saunamahdollisuuden. Saunakutsusta kieltäydyn vain äärimmäisessä hädässä. Tällä hetkellä saunavihossa on kuusi merkintää. Mikäli siis teilläkin sauna lämpenee, niin kutsukaa toki käymään.

Kahvia? Ei minua varten tarvitse, mutta jos itsellenne olette keittämässä, niin voin ottaa kupillisen. Tai kaksi.


P.s. Viljo-isosetäkin oli Mennen-miehiä, mutta oli huonoilla korvillaan kuullut nimen väärin ja kehui aina laittavansa Memmeniä.