"Nämä kalvot tulevat nettiin, mutta kannattaa tehdä muistiinpanoja."

Luento on alkamaisillaan, kuulijat hakevat paikkojaan, asettautuvat istumaan ja kaivavat esille muistiinpanovälineensä. Joillain laukusta ilmestyy tabletti, toisella läppäri ja osa kirjoittaa asiat ylös ruudulliseen luentolehtiöön. Minä olen viimeksimainitun menetelmän kannattaja ja tykkään rustata muistiinpanoni käsin, joten kaivanpa minäkin esille omat paperini. Muistiin merkitseminen on kurssista suoriutumisen kannalta tärkeää, koska myös luennot tullaan tenttimään.Viimein luennoitsija aloittaa viisauden jakamisen ja kuulijakunta kerää tärkeät tiedonhiput talteen myöhempää opiskelua varten.

Minä tuijotan luennoitsijaa. Siirrän katseeni valkokankaalla paistuvaan powerpoint-esitykseen. Sitten katson taas luennoitsijaa. Otan kynän käteeni, mutta en keksi mitä kirjoittaa muistiin, joten kirjoitan paperin yläreunaan vain kurssin nimen ja luennon otsikon, on nähkäätten tärkeää pitää eri kurssien muistiinpanot järjestyksessä. Tuijotan vuorotellen valkokangasta ja luennoitsijaa. Siristän silmiäni ja rypistän kulmiani, jotta näyttäisin keskittyneemmältä ja vakavammalta. En kuitenkaan vakuuta edes itseäni, enkä edelleenkään keksi mitä kirjoittaa muistiin. Huomaan sivusilmällä kuinka monet muut muistiinpanijat kääntävät jo esiin kuka toista, kuka kolmatta sivua lehtiöissään. Kynät sauhuavat. Kyllä minäkin ymmärrän mitä luennoitsija sanoo, mutta en kuule enkä ymmärrä mitään niin erikoista tai poikkeavaa, että se kannattaisi kirjoittaa muistiin. Vihdoin ryhdistäydyn: "Nyt herätys mies! Kirjoita jotain!". Alan kirjoittaa.  Noin, nyt minulla on paperilla suttuisella käsialallani kirjoitettu sanasta sanaan kankaalle heijastettu powerpoint -kalvo. Mitäs hyötyä tällaisesta nyt sitten on? Luovutan, istun hiljaa paikoillani ja kuuntelen. Vihdoin luennon loputtua, pakkaan huolellisesti tyhjän muistiinpanopaperini sille kuuluvaan kansioon ja poistun tyytyväisenä lounaalle.

Tunnustettakoon se ääneen: En osaa tehdä muistiinpanoja. En ole koskaan osannut, enkä tiedä opinkokaan. Oikeasti kyse ei liene välttämättä asioiden teknisestä ylöskirjaamisesta, vaan erilaisten kokonaisuuksien ja asiayhteyksien tietynlaisesta hahmottamisesta. Toivon kovasti että tämän ammattikasvattajakoulutkseni aikana opin itsestäni uusia puolia ja opin uusia ammattialanikäsitteitä, jonka jälkeen pystyn totuudenmukaisesti kertomaan minkälainen oppija oikein olen ja miten opin. Massaluennoilla muistiinpanoja tekemällä en ainakaan, enkä kyllä odota sitä oppilailtanikaan.