keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Honeymoon

Kyllä kertakaikkiaan tämä yliopisto-opiskelu on mahtavaa, aivan parasta mitä voi reppu selässä tehdä. Jos en olisi jo naimisissa, kosisin yliopisto-opiskelua ja karkaisin sen kanssa Ranskaan ajelemaan vespalla patonki kainalossa pitkin Pariisin katuja ja pieniä kyläteitä maaseudulla. Juopuisin oppimisen viinistä, opiskelisin koko yön, nukkuisin hetken ja jatkaisin taas hiljaista ja hellää aamuopiskelua.

Saas nähdä kauanko tämä kuherruskuukausi opintojen kanssa kestää. Ensimmäiset kuukaudet menevät luonnollisesti kuin itsestään, uutudenviehätyksen siivittämänä, eikä motivaatiota tarvitse etsiä omaa itseä kauempaa. Mutta mitä tapahtuukaan kun arki alkaa, keli kylmenee, päivät lyhenevät ja valon määrä vähenee? Mistä kaivaa innostusta ajella joka päivä 45 kilometriä suuntaansa istumaan parin tunnin luennolle, tietäen että näitä kilometrejä ei saa verovähennyksiin? Kuinka jaksaa istua pienryhmässä keskustelemassa ihmisyyden syvimmän olemuksen ja "oppimisen uima-altaan" syvyyden suhteesta toisiinsa? Mikä sitten eteen jos öljypannu hajoaa tammikuisena perjantaina juuri silloin kun viikonloppu oli tarkoitus pyhittää sen rästiin jääneen "suomenruotsinesperanto saamelaisesta kontekstista katsottuna"-esseen tekemiselle? Ja mitä nyt, Toisen auton jarrut hyhmettyivät ikijäähän ja toisen auton jarrut syttyivät tuleen juuri kun piti viedä lapset harrastuksiin, lisäksi kissa masentui ja sairastui mahatautiin, aargh, kaikki kaatuu päälle!

Isäni sanoi minulle kerran kun tuskailin jotain ongelmaa, joka alkoi pohdinnoissani kertautua suuremmaksi ja suuremmaksi: "Älä rakenna itsellesi häkkiä tuosta asiasta.". Se oli hyvä ohje. Olen huomannut että jos alan maalailemaan piruja seinille ja miettimään liikaa entä jos- mahdollisuuksia, niitä ilmaantuu varmasti, ja pian keikun itse rakentamassani häkissä vankina. Asiat pitäisi ottaa vastaan sellaisina kuin tulevat ja silloin kun ne tulevat.

Oho, nyt alan kuulostaa elämänhallintakonsultilta. Yhtä kaikki, olen päättänyt soveltaa häkki -filosofiaa myös tähän elämänvaiheeseen. Nautin opiskelusta nyt kun motivaatiota vielä on ja jos opiskeluinto katoaa...ei, enpäs mene vielä noin pitkälle.

Loppuun vielä kuva työni hedelmistä. Ensimmäiset kolme opintopistettä plakkarissa, 297 jäljellä.







4 kommenttia:

  1. Ekaa kertaa luen blogiasi, täähän on hyvä!=) varmaan minusta tulee päivittäis-seuraaja(onko semmonen sana ees olemassa) :D mut säähän se opettajaks opiskelet niin voit neuvoo:DD minä vain tuen sit niitä oppilaita jos niillä on vaikeuksia opinnoissa, huomenna onkin eka luento jostain kielen kehityksestä/vaikeuksista ja ja ja.... en muista mitä muuta sithän se selvii. JÄNSKÄTTÄÄ!! Oottelen justiin veljees kotia atk-tunneilta! mut siis eniweis sateisia terkkuja täältä rannikolta!! ja ootan jo seuraavaa päiväkirjamerkintää tänne=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kouluhommiin! Saa nähdä tuleeko meistä joskus työkavereita.

      Poista