tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ei kiitos, yritän vähentää

Facebook-pakoani on kestänyt nyt kymmenisen päivää. Ehkä. En muista tarkasti. Mitäkö olen tehnyt? Voi veikkoset, olen elänyt. Olen tavannut ystäviäni, olen lukenut kirjoja, olen lenkkeillyt, nikkaroinut kärsivällisesti ja hymyillen lasteni kanssa leikkimökin. Sen sijaan, että olisin aamulla ensimmäiseksi kaivanut kännykkäni esiin ja selaillut facebookia, olen ensi töikseni avannut seinänkokoiset 20m2:n parvekkeellemme johtavat puolikaariovet (kuvittele ovia, jotka ovat Disneyn Tuhkimo-elokuvassa, ne ovat samanlaiset), astellut yömekon helma kevyesti hulmuten tasanteelle, tarttunut molemmin käsin kaiteeseen ja nuuhkaissut sisääni raikasta ja aurinkoista aamuilmaa. Olen katsellut kuinka pikkulinnut leikittelevät kilvan yläpuolellani, olen rapsutellut luokseni tulleita kauriin vasoja, tai mitä ne bambit nyt ovatkaan. Sanalla sanoen olen nauttinut elämästä ilman facebookia.


Tai. No. Monen monta kertaa olen yllättänyt itseni halaamasta vaimoani takaapäin hänen selaillessaan puhelimella tai ipadilla facea, kuten minäkin aikoinaan. Olen "nuuhkinut" hänen hiuksiaan ja halaillut ylettömän pitkään, yrittäen vaivihkaa nähdä mitä somessa tapahtuu. Iiihan pikku vilkaisu vain....
Ketä minä huijaan! Onhan tämä nyt hyvänen aika hankalaa! Puhelimitse olen saanut kiinni viisi kaveria, tavannut noin kolme, yhdelle kaverille lähetin jopa vintagetyyliin sähköpostia. On kovin järkyttävää todeta, että siihen miksi ihmisiä tapaa nykyään yhä harvemmin tosielämässä, on syynsä. Olisi todella mahtavaa nähdä kavereita ja istuskella iltaa joka päivä, mutta eihän sellaiseen ole aikaa. Toki voisi ajatella, että aikaa olisi enemmän, jos kaikki eivät olisi kännyköidensä ja padiensa äärellä. Mutta toisaalta, iso osa kavereista asuu eri paikkakunnalla, osa eri maassa ja jotkut jopa toisella puolella maapalloa.. Eräs ystäväni, jonka tapasin livenä(!) kiteytti asian fiksusti: "Kyllä se facebook on nykyään vähän niin kuin puhelin ennen: jos ei sitä sinulla ole, vaikea sinua on tavoittaa ".


Kertoessani olevani facebook-lakossa olen huomannut lokeroivani itseni vapaaehtoisesti "erilaiseksi" muiden silmissä. Nykypäivänä FB:ttomuutta voisi verrata vaikkapa kasvissyöntiin tai raittiuteen ja niiden eri ehdottomuusasteisiin.
Vastaani on tullut hyväntahtoista ihmettelyä:


"Ai sä et käytä somea. Ollenkaanko? Siis mulle ihan ok ja must on tosi hienoo, et joku niinku pitää tollee kiinni periaatteestaan. Mut eiks teitä oo sellasiikin, jotka käyttää niinku vähä, tai sillee, et voi kattoo päivitykset, muttei ite päivitä? Ja sit sellasii, jotka voi käyttää twitterii tai instagrammii, mut sit ei tyyliin facee?"


"Joo, no mä arvelinkin, että sä oot "niitä", teillähän on noita lapsia aika liuta. Mites, onks se oikeesti niin, että te ette saa käyttää facen lisäks ehkäisyä?"


"Ooksä niinku ihan täysfacettomalla dieetillä? Voiksä niinku käyttää läppäriä, jos sillä on joku ollu faces? Tai reagoiksä siihen, jos huonees on joku joka käyttää facea? Tai siis haittaakse, jos seurassa joku muu käyttää?"


"Toi on kyl huikee juttu toi sun facedieetti, mä en ite kyl ikinä pystyis, mä tykkään niin facesta, etten mä vois olla ilman, mä oon ihan koukus....ootas, mulle tuli ilmoitus...Mut joo, oikeesti toi on tosi hieno juttu. Peace."


"Ohhoh! Etkö käytä ollenkaan? Siis edes seurassa, tai lomilla? Kerros nyt niinku mies miehelle, että eikö nyt sentään edes silloin tällöin tule kiusausta laittaa instagrammiin kuva lauantai-illan pihviateriasta, hä? *vink, vink*"


Lisäksi olen kohdannut hivenen punaniskaista, negatiivisempaa kommentointia:


"Ooksäkin niitä v****n 99 päivää-pellejä? Miten kukaan voi addiktoitua johonkin feizbh...feicb...faicbo..ihan sama!!! Voi morjens! Menisit sinäkin töihin, etkä elelis veronmaksajien rahoilla"


"Siis ei nyt millään pahalla, mutta eikö tuo oikeasti vaan hankaloita sinun ja läheistesi elämää? Tarkoitan, että eihän sinulla ole mitään terveydellistä, syytä olla ilman sosiaalista mediaa? Kyllä mä sen ymmärrän, että joku joutuu terveyssyistä välttämään facea ja twitteriä, mutta vapaaehtoisesti? Kyllä siinä vaan tekee itelleen asiat vaikeaksi, eihän tuollaista voi kutsua kyläänkään, kun ei tiedä voidaanko kattoa netistä yksi hauska video, vai loukataanko me tätä yhtä hihhulia."


Toki mukaan on mahtunut muutama pakollinen, tyystin epäasiallinen mikähän-on-pointtisi-kommentti:


"Joopa joo, olisi saunan taakse asiaa. Eivät valittaneet sodassa, vaikka ei ollut sähköä. Miksi siis nyt, kysyn vaan?"


"Etelän poika taitaa olla idiootti. Taitaisi tulla äitiä ikävä jos joutuis poron nylkemään tunturissa. Meillä rovan niemellä päin tuollaiset käytetään peto eläimille syötteinä."

Uskon tämähetkisen uteliaisuuden kavereideni kuulumisia kohtaan olevan täysin normaalia. Elän vielä siirtymävaihetta kohti puhtaasti livekontaktipainotteisempaa elämää ja tällä hetkellä minua vaivaa sekä somen aiheuttama jetlag että vanhanaikaisen face to face -elämän rutiinin puute. Säälittävää, myönnän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti