maanantai 28. heinäkuuta 2014

Raparperin alla, äidin kasvimaalla...AUTO?!

Kirjoitan nyt tuohtuneena. Tai en itse asiassa ole enää tuohtunut. Olin sitä eilen ja eilen tuohtuneena päätin kirjoittaa mahdollisimman pian jotain aloittamalla virkkeellä "Kirjoitan nyt tuohtuneena". Olin niin suuren mielenliikutuksen vallassa, että olisin saattanut yhtä hyvin valita tuohtumuksen tilalle "olen pöyristynyt" tai "olen vimmoissani". Sanaa pöyristynyt pyrin välttämään, koska jostain syystä kirjoitan sen usein hätäpäissäni(varsinkin tuohtuneena) väärin, eikä kukaan ota vakavasti sieraimet suurina kirjoittamaani, kylän nuorten julkista kaljoittelua kritisoivaa, kantaaottavaa mielipidekirjoitustani, joka alkaa sanoilla "Olen pyöristynyt koska..".


Yhtä kaikki, tällä kertaa valitsin kiukkuani kuvaavaksi ilmaisuksi tuohtumuksen. Mitä tuohtumukseni sitten koski? Kaikki alkoi siitä kun taannoin pakkasimme maallisen omaisuutemme ja lähdimme kaupungista valloittamaan Pirkanmaan ääriltä hankkimamme maapalstan. Kun perhekuntamme vankkurit oli purettu, korskuvat hevoset syötetty ja juotettu, ja olimme asutteent taloksi tuolle vihoviimeiselle korpiseudulle, iskin hakkuni ja lapioni isänmaan multaan ja aloin muokkaamaan maata mieleisekseni. Mahtavaa! Mies ja lapio. Ihminen ja luonto. Minä ja pihamaani, yhdessä, harmoniassa. Olin onnellinen, saisin möyriä omalla pihallani kuinka tahtoisin, leikata nurmikkoa, polttaa risuja, haravoida lehtiä, kompostoida, pitää luonnosta huolta. Aah, oma puhdas piha.


Mutta kuinka ollakkaan, jo ensimmäisen lapioniskun jälkeen tuohduin, vimmastuin ja pyöristyin (No niin, taas!). Kaivaessani kanalalle ulkoaitausta, kuulin rusahtavan äänen. Mitä löysin? Löysin mullasta lasinsiruja. Ei hätää, tyynnyttelin itseäni, sinne on vain pudonnut joku vanha lasipullo, niitähän tiputeltiin ennen vanhaan sinne tänne. Hymähdin ja jatkoin töitäni. Tuohtumus, vimma ja pyöreys(äh, antaa olla) kuitenkin saivat lisää bensaa liekkeihinsä, kun huomasin, että satunnaisen lasipullon sijaan joku muinainen alkuasukas oli haudannut pihaan kokonaisia ikkunalasiruutuja! Samasta paikasta lapiooni osui myös vanhoja maatalouskoneiden osia ja muttereita. Oma, rakas, puhdas paratiisini onkin kaatopaikka! Löytöni eivät nimittäin rajoittuneet näihin saasteisiin. Muutamien vuosien kuluessa olen löytänyt pihaltamme muun muassa: maahan haudattua muoviroskaa, pressuja, lasipulloja (muovikasseissa!), tiiliromua, kymmenisen neliötä kattopeltiä, pisoaarin(niinpä?!), noin 2 kpl Opel-merkkisen auton moottoria, lisää lasinsiruja, lukematon määrä ruuveja, nauloja, pultteja ja saranoita, maahan haudattua asbestilevyä (kiitokset alkuasukkaille), sähköpylvään osia, ja ikään kuin sokerina pohjalla mainittakkoon takapihan marjapuskien alta löytynyt auton runko! Jep, siellä lepää akseleineen päivineen.


Ekohippiä ja vihreän ideologian kannattajaa minusta ei saa tekemälläkään. En hyväksy sitä,  että ekologisuus on saanut julkisessa keskustelussa lähes uskonnon aseman ja että ilmastonmuutokseen ja sen syihin kriittisesti suhtautuvat tuomitaan oitis kerettiläisksi, minua myös ärsyttää se, että ekologinen ja vihreä ovat nykyään mainostekstien käytetyimpiä avainsanoja, mitä tahansa maan ja taivaan väliltä myydäänkin. Itse ajan yksityisautolla niin usein kuin mahdollista, syön lihaa ja jos rahaa on, ostan kaikkea uutta kivaa vaikka tiedän, etten ehkä oikeasti tarvitse sitä. Kaikesta tästä huolimatta arvostan suuresti puhdasta luontoa ja ympäristöä: sinistä taivasta, vihreää nurmea ja valkoista hankea. Ymmärrän myös vastuuni arvostamieni asioiden olemassaolon edesauttamiseksi.


Voi olla, että minulta ei jää jälkeläisilleni kovin suurta maallista omaisuutta, mutta värikkään ja ylitsevuotavan rikkaan henkisen perinnön lisäksi haluan jättää jälkeeni mahdollisimman siistin elinympäristön, pihamaan. Ymmärrän toki, että muutama vuosikymmen sitten asiat tehtiin eri tavalla kuin nyt. Silti tuntuu jotenkin kohtuuttoman vastuuttomalta ja lyhytnäköiseltä katsantokannalta, että maatumaton materiaali, siis rehellinen jäte on joskus ollut tapana ihan vaan haudata maahan. Muutaman kymmenen metrin päähän talosta.


Pistääkin miettimään, mikä nyt on lyhytnäköistä ja vastuutonta? Mitä ovat tämän päivän takapihalle haudattavat lasinsirut? Sillä en toki halua, että lapsenlapseni pyöristyvät minun ajattelemattomuuteni tähden.


PS. Myydään autonrunko ja Opelin moottoreita varaosiksi tai kunnostukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti