tiistai 27. helmikuuta 2018

Yksin kotona - eksynyt Ikeaan


Eilen jouduin elämäni toistaiseksi pahimpaan tilanteeseen, menimme perheellä Ikeaan. Äh, nyt tuli ihan väärä mielikuva, peruutetaanpas pari askelta taakse päin. Pahaa ei ollut se, että menimme Ikeaan, ei veikkoset siellähän on paljon hyvää ja monikäyttöistä tavaraa, ja vieläpä kohtuuhintaan. Pahaa ei ollut myöskään se, että menimme perheen kesken. Ei tokikaan! Rakastan lasteni ja vaimoni seuraa. Tukalaksi tilanteen teki kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että vauvalle tuli samaan aikaan nälkä, väsy ja kapina tissinsyöntiä kohtaan julkisella paikalla. Toinen ongelma oli se, että Ikeasta on pahuksen vaikea päästä pois nopeasti. Siis todella, todella pahuksen vaikea.

Kun tilanne alkoi eskaloitua, päädyimme vaimoni kanssa ratkaisuun, jossa retkikuntamme jakaantui hitaasti etenevään naisryhmään (kuulemma suojaavat selustan ja keräävät mahdolliset haavoittuneet) ja suorinta tietä ulos pyrkivään miesosastoon. Lähdimme siis kahdestaan pienen, viattoman poikavauvani kanssa retkelle kohti uloskäyntiä, tavoitteena päästä parkkipaikalle ja omaan autoon. Luulin reitin olevan helppo – piti vain seurata lattiassa olevia nuolia pitkin ulos, ei sen kummempaa. Voi kuinka väärässä olinkaan tuolloin! Pian tavanomainen retkemme olisi muuttumassa piinaavaksi pakomatkaksi.

Lähdimme matkaan ruokailuryhmien osastolta. Teki tiukkaa päästä liikkeelle, sillä ajattoman MÖCKELBY-kaluston (599,-/kpl tuolit erikseen!) massiivinen olemus vartioi ensimmäistä ulospääsyreittiä. Se suorastaan tihkui aggressiivisuutta, emmekä uskaltaneet ohittaa sitä. Jouduimme suunnitteleman vauvan kanssa harhautuksen ja kolkkasimme viattoman kesätyöntekijän, jonka vaatteissa livahdimme kahden BJURSTA-jatkettava ruokapöytäpartion (149,-/kpl) välistä.

Eksyimme jo seuraavalla osastolla, kun yritin käyttää Oikotietä/Genväg. Laskelmiemme mukaan meidän piti olla jo alakerrassa, lähellä itsepalveluvarastoa, mutta sen sijaan aloimme kuulla mitä suloisinta kutsua, joka seireenien lailla veti meitä puoleensa. Aavistin mitä oli tulossa ja sidoin pojan tukevasti ostoskärryyn.  Ilman mahdollisuutta vastustella työnsin kärryt hitaasti makuuhuoneen säilytysratkaisut -osastolle ja tuijotin viettelevästi kutsuvaa PAX-vaatekaappijärjestelmää. Yritin kääntää katsettani pois, yritin huutaa olevani naimisissa, mutta äänin tukahtui kurkkuuni. PAX-kulmavaatekaappi (795,-/kpl) oli liian kätevä ja järjestelmällinen. Kosketin sitä ja tunsin, kuinka asiat alkoivat järjestyä. Yhtäkkiä poikani alkoi itkeä ja lumous särkyi. Näin tuoteselosteen, jossa kerrottiin PAXin (795,-/kpl) olevan vain rumaa vastenmielistä lastulevyä. Sain voimani takaisin ja pinkaisin pakoon.

Juoksin kuin viimeistä päivää. Olin paniikissa kulkenut ympyrää ja päädyimme sohvaosastolle. Alkoi jo hämärtää ja tunsin olevani uuvuksissa, päätimme leiriytyä NORSBORG-kulmasohvaan (1039,-/kpl). Tiesin, että tämä oli kallis paikka yöpyä, mutta ajattelin ettei hätä lue lakia. Teimme olomme mukavaksi. Ensin oli hiljaista, sitten aloimme kuulla ääniä.  Luulimme, ettei lähistöllä ollut elämää, mutta havaitsimme, että jos vain olemme paikoillamme ja hiljaa, arat työntekijät tottuvat meihin ja tulevat piiloistaan jatkamaan askareitaan. Poikani alkoi leikkiä ja ystävystyä uteliaiden työntekijöiden kanssa sillä aikaa, kun minä kirjoitin kynttilän valossa lokikirjaani merkintöjä. Kun poika nukahti, istuin vielä hiljaa kädet polvien ympärillä ja katselin taivaalla tuikkivia SINNERLIG-kattovaloja (49,95,-/kpl). En ole milloinkaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi ja pieneksi. Katsahdin nukkuvaa, viatonta poikaani ja vannoin saavani hänet ehjänä ulos. Otin koristehedelmän, söin sen ja nukahdin mitä levottomimpiin uniin.

Aamulla heräsimme ja kiiruhdimme saman tien matkaan. Hassua, miten maisema on päivänvalossa niin erilainen kuin yöllä leiriytyessä. Olimme molemmat hyvillä mielin ja täynnä uskoa tulevaisuuteen. Äidyimme jopa laulamaan hilpeää reissulaulua, kun livuimme ostoskärryllä läpi keittiövälineiden laajan ja monenkirjavan osaston. Riemu repesi ylimmilleen, kun ohitimme iloisen GRUNDVATTNET-pesuvatiparven (vain 9,99,-/kpl). Käsittämätöntä, miten pienellä lisähankinnalla saa hyödynnettyä pesualtaan koko tilan!

Toinen päivä oli kaiken kaikkiaan täynnä riemua, positiivisia yllätyksiä ja kiehtovia tarjouksia matkan kuitenkin edetessä tasaisesti. Tyyntä myrskyn edellä, niinhän sitä sanotaan. Jälkikäteen on helppo jossitella, mutta jos olisin tiennyt Lamppuja/Lamppor-osason vaaroista, olisin varmasti ottanut riskin ja kokeillut Oikotietä/Genväg suoraan osastolle Mattoja/Mattor.

Jos ja jos… Nyt kävi nimittäin niin, että mainiosti palvellut ostoskärrymme sai osumaa lamppuosaston lukemattomista tarjouskoreista ja alkoi kirskua pahasti sekä puoltamaan todella vahvasti vasemmalle. Matkan jatkaminen sillä oli mahdotonta, meidän oli jalkauduttava. Seutu oli kuitenkin vierasta ja minua arvelutti lähteä pienen vauvan kanssa mahdollisesti vihamieliseen ympäristöön. Alkoi jälleen hämärtää. Yövyimme ostoskärryssä ja pidimme vuorotellen vahtia. Tämä yö oli kamala, vain vaivoin saimme pidettyä pelottavien SPÖKA-ledyövalolamppujen (12,99,-/kpl huom. useita värejä) lauman leirimme ulkopuolella. Olimme moneen otteeseen varmoja, ettemme näe aamua.

Illalla olin löytänyt lähistöllä olleesta TYSSEDAL-yöpöydästä (79,-/kpl) Gideonien jättämän Vanhan Testamentin ja selaillut sitä ahdingossani. Luin kertomuksen Mooseksesta ja kaislakorista. En nukkunut silmäystäkään ja yön aikana pohdiskeltuani eri vaihtoehtoja, olin päätynyt äärimmäiseen ratkaisuun. Aamulla hain IKEA PS LÖMSK -pyörivän lasten lepotuolin (59,-/kpl), asetin poikani hellästi kuvun sisään ja laskin kannen alas. Aikomuksenani oli työntää muovinen korituoli IKEAn loputtomaan asiakasvirtaan ja toivoa, että poika ajautuisi ulos tavaratalosta, tai että joku ystävällinen sielu pelastaisi hänet. Omaan pelastumiseeni en enää uskonut. Itkua pidätellen olin päästämässä muovikorista irti, kun kuulin takaani ääntä.

Tuimannäköinen työntekijä ajoi meitä kohti sähkötrukilla. Hyppäsin sivuun ja odotin liikkumatta, että hän ajoi ohitseni. Nyökkäsin pojalleni ja lähdimme juoksemaan trukin perään. Hyppäsimme vaivihkaa trukin takaosaan ja nautimme ilmaisesta kyydistä.

Viherkasviosaston kohdalla työntekijä huomasi meidät ja hyppäsimme piiloon kasvien suojaan. Emme olleet varmoja suunnasta, mutta kävelemään oppinut poikani haistoi kassa-aulasta leijailevan hotdogin tuoksun ja lähdimme seuraamaan sitä. Ohitimme peiliosaston ja saavuimme suureen halliin. Olimme ilmeisesti vihdoin ja viimein itsepalveluvarastossa, olimme jo niin lähellä. Liikutuin ja itkeä tirautin onnen kyyneleen. Lähdimme matkaan, mutta mutta… suunnaton pahvilaatikoiden määrä sekoitti suuntavaistomme ja eksyimme jälleen kerran. Menetimme ajantajumme, enkä ole varma kauanko harailimme. Tunnit muuttuivat päiviksi ja päivät vuosiksi, tärkeintä oli, että pidimme tiukasti yhtä.

Emme siis tienneet kauanko olimme olleet itsepalveluvarastossa, mutta eräänä kauniina joulukuisena päivänä meloessamme pahvilaatikoista ja esittelyhuonekaluista tekemällämme pelastuslautalla, näimme vihdoin sen, mitä olimme niin hartaasti toivoneet. Poikani tähysti mastossa ja kiljui yhtäkkiä äänenmurroksen karaisemalla äänellään: ”Kassat, kassat, isä tuolla on kassat!”

En ollut uskoa silmiäni. Meloimme kiireesti lähemmäs.

Toden totta, olimme vihdoin saapuneet kassoille. Olimme varmasti melkoinen näky nälissämme, riekaleisissa vaatteissa ja pitkissä takkuisissa hiuksissa ja rehottavissa parroissamme. Mutta olimme saapuneet kassoille. Tanssimme ja karkeloimme villisti. Syleilimme ja suutelimme itsepalvelukassojen asiakaspalvelijoita. Koettelemus oli vihdoin ohi.

Ostimme hot dogit ja nautimme ne kiireettä ja herkutellen. Kävellessämme autolle, taputtelin taskujani ja kysyin pojaltani missä auton avaimet olivat. Sitten muistin antaneeni ne vaimolleni…

P.S. Alussa kolkattu viaton kesätyöntekijä löytyi hyvävointisena keskikokoisesta 3:n laatikon HEMNES-lipastosta (119,-/kpl). Työntekijä kehui yllättyneensä positiivisesti lipaston tilavuudesta ja lähtikin illalla kotiin kassan kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti