torstai 26. kesäkuuta 2014

Saahan sitä haaveilla

Kun sekä ajatukset, ympäristö ja sää käyvät harmaiksi, tulee helposti tukala olo. Yleisen harmauden aihuttaman tukaluuden taudinkuvaan kuuluu saamattomuus, ponnettomuus, mielen tylsyys sekä innostumisen ja inspiraation täydellinen puuttuminen. Arkikielellä ilmaistuna olotilaa voisi kutsua termillä -Plääh tai -Äh. Kurjaa tällaisessa harmaudessa on se, että vaikka siellä kuinka piehtaroisi, olo ei muutu sen paremmin harmaammaksi kuin kirkkaammaksikaan. Jos harmaudessa rypeminen synkentäisi olotilaa kunnolla, niin että voisi rehellisesti kokea olevansa surullinen tai vihainen, asiaa olisi helpompi käsitellä. Harmautta taas on vaikea ymmärtää ja poistaa, siitä kun ei saa otetta. Ei vaan innosta tarpeeksi.




Kamalinta harmaudessa on se, että kaikki tulevaisuuden haaveet, toiveet ja tavoitteet tuntuvat menettävän merkityksensä. Ei niitä itse asiassa edes muista. Tilanne on siitä tukala, että jos ei ole (tai ei muista) mitä tavoitella ja haaveilla, ei olotilaan oikein ole odotettavissa parannusta. Väitän että parhaita lääkkeitä harmauteen ovat haaveet, unelmat tavoitteet ja niitä seuraava innostus. Ei tavoitteiden suuria tarvitse olla, joskus uudeksi tavoitteeksi riittää usko siitä, että seuraavana päivänä saa herätä auringonpaisteeseen ja helteiseen säähän. Pikku juttu voi riittää siihen, että harmaa mieli alkaa taittumaan ja muuttumaan valoisammaksi. Mainittakoon nyt vielä, että esittelemäni harmaus ei ole sama asia kuin oikea masennus.


Andy McCoyn kerrotaan sanoneen joskus haastattelussa: "Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen." Tiedä sitten kuinka vakavasti otettava filosofi Hra. MCCoy on, mutta lausahduksessa on vinha perä. Ongelmana on vain se, että toiveita tulee helposti heiteltyä ilmoille puolihuolimattomasti, eikä niitä kaikkia voi muistaa. Niinpä ajattelin laittaa itseni likoon ja kirjata ylös muutamia haaveita, tavoitteita ja jopa unelmia kahdesta syystä. Ensinnäkin haluan, että unelmani ovat jossain muistiinkirjoitettuna pääni ulkopuolelle, jotta voin harmaan päivän sattuessa käydä niitä muistuttelemassa mieleeni. Toisekseen haluan testata Andyn lausahdusta ja katsoa toteutuvatko haaveeni ja milloin.


No niin, haaveilen, tavoittelen ja unelmoin joskus:


- Matkustavani joskus Ranskaan maaseudulle.
- Matkustavani jollekin tyynen valtameren saarelle.
- Kiipeäväni Los Angelesiin Hollywood-kyltin kirjainten päälle (kyltin juurellekin riittää).
- Seisovani samassa risteyksessä kuin Tom Hanks Cast Away-elokuvan loppukohtauksessa
- Vierailevani Gracelandissa
- Näkeväni Blue Angels AirShown
- Oppivani ihan oikeasti säveltämään, sanoittamaan, soittamaan ja laulamaan.
- Väitteleväni tohtoriksi
- Omistavani toimivan nikkarointiverstaan.
- Kirjoittavani kirjan. Tai kaksi. Itseasiassa, pistetään tavoitteeksi kirjasarja.
- Tienaavani leipääni musiikilla tai kirjoittamisella.
- Hankkivani Triumph Scramblerin JA Corvetten.
- Juoksevani Cooperissa 3000m tai yli.
- Tekeväni merkittävän ääniroolin menestyvässä animaatiossa.
- Julkaisevani oman musiikkialbumin.


Kylläpäs näitä tulee helposti. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta jätän julkisten haaveiden kirjaamisen tähän ja katson kuinka unelmieni käy.


Ai niin, puolivoltin haluaisin myös oppia.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Varjoni ja minä

Kävi tosi hassusti muutama kesä sitten, kun kokeilin Lidlistä halvalla ostamaani grilliä.







Lisäksi linkki vielä Soundcloudiin. Jos haluat kuunnella tarinan sitä kautta, klikkaa tästä