tiistai 30. maaliskuuta 2021

Rakas, viheliäinen lemmikki

 

Sitähän aina sanotaan, että ne syvimmät ja todellisimmat tunteet näkyvät silloin, kun ihmisellä on hätä.
Tiedä häntä.

Tänä aamuna uni loppui jo aamuyöstä ja aikani sängyssä pyörittyäni, heräsin keittelemään kahvia. En viitsinyt sytyttää valoja, ettei vaimo herää, joten istahdin pimeässä olohuoneessa sohvalle nautiskelemaan varhaisuuden rauhasta. Kuului vain hamsterin rapistelua ja vaimon kevyttä kuorsausta – yllättävän railakasta ja epänaisellista, mainittakoon.

Katselin, kuinka koira makasi myttynä keskellä mattoa ja ihmettelin, miksei se tullut tervehtimään? Yleensä se on aina ensimmäisenä jaloissa pyörimässä. Yritin kiinnittää koiran huomion, mutta se ei liikahtanutkaan. Oliko jotain vialla? Pala nousi kurkkuun, mitä jos se oli ottanut ja kuollut yhtäkkiä? Kuiskasin varovasti:
- Psst, Mippe…
Ei elettäkään. Koira makasi matolla ilmeisesti kuolleena kuin kivi.

Kampesin itseni ylös sohvalta ja siirryin lähemmäs. Kurkkua kuristi. Muutaman sekunnin aikana ehdin käydä läpi koko sen viisivuotisen elämän söpöstä pikku karvapalleropennusta aikuiseksi, fiksuksi koiraksi. Perheenjäseneksi. Muistin vetoleikit vaaterievulla kesäpäivinä ja maitohampaiden irtoamisen. Muistin kuinka harjoiteltiin remmin päässä kulkemista ja paikallaan odottamista. Voi kun se oli vaikeaa pienelle uteliaalle pennulle. Samassa muistin myös ne sadat lenkit, jotka olivat jääneet tekemättä ja ne tuhannet kerrat, kun olin hätistänyt koiraa pois jaloista pyörimästä ja yökkinyt sen pahanhajuista hengitystä. Voi kuinka kadutti! Voi kun saisin vielä rutistaa sitä, käyttäisin joka päivä ulkona monta kertaa ja antaisin maksamakkaraa!

Polvistuin pimeässä koiran viereen silittämään sen turkkia, kun huomasin:
- Mitäs ihmettä! Tämähän on tyttären koulureppu! Missäs se koira sitten on? parahdin puoliääneen.
Samassa railakas ja epänaisellinen kuorsaus yläkerrassa loppui ja koira tassutteli venytellen alakertaan.
Se tuli kiehnäämään jalkoihin. Hätistelin sitä kauemmaksi ja tuskailin helpottuneena:
- Huh, olet hengissä! Yyh, kun henki haiseekin pahalle. Menes nyt muualle siitä. Häps, häps, sinne niin yläkertaan, mene nyt, hus!