sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Bigfoot

Ihmiskuntaa ovat kiehtoneet kautta aikain erilaiset legendat, jotka periaatteessa voisivat olla totta, mutta jotka ilman vedenpitäivä todisteita ovat jääneet salaperäisiksi myyteiksi. Eri puolilla maailmaa kerrotaan tarinoita mystisistä olennoista, joista on epävarmoja silminäkijähavaintoja ja jostain syystä ainoastaan huonolaatuisia valokuvia.

Tunnetuin kuva lienee Roger Pattersonin vuonna 1967 nappaama otos, jossa joku olento kävelee joenuomassa ja katsoo kameraa kohti. Sen uskotaan olevan todiste Bigfootin, eli pohjois-amerikkalaisen Isojalan olemassaolosta. Kuvaa on analysoitu niin kriittisin kuin uskovaisinkin silmin, mutta aitoutta ei olla tähän mennessä pystytty todistamaan, sen paremmin kuin kiistämäänkään.

Tähän mennessä.

Hyvät ystävät, pitäkää parroista ja peruukeistanne kiinni – voin täten kertoa, että kuva on erittäin aito. Siinä todella kävelee ihka oikea olento. Ei kuitenkaan Bigfoot. Siitä ei toki voi syyttää Roger-parkaa, hän kuvasi mitä halusi näkevänsä.

Todellisuudessa kuvassa näkyy meidän kylppärimme suihkun lattiakaivosta livohkaan lähtenyt hiusmytty. Kyllä, juuri näin, ehta kotimainen karvapallero. Suomi mainittu, torilla tavataan!

Noh leikki sikseen, pandemian aikaan ei ole syytä kokoontua yhteen edes kansallisen itsetunnon puuskassa. Taloudessamme asuu monta naista, mikä on tietysti hieno juttu. Naisilla on kuitenkin pitkät hiukset ja niitä löytyy päivittäin lattiakaivon suojaritilästä (hiuksia, ei naisia!), eikä ketään kiinnosta kerätä niitä pois. Viikko sitten päätin, että vaikka nykymies pehmo ja nyhverö onkin, ei nykymiehen pääasiallinen päivittäinen tehtävä silti voi olla hiusten kaivaminen viemäristä. Joku raja sentään.

Lopetin viemärin siivoamisen ja mytty alkoi kasvaa.  Se kasvoi kasvamistaan, kunnes täysin yllättäen eräänä aamuna oli kadonnut. Naurahdin, ajatelin jo, että taisi tulla naisillekin mitta täyteen. Ylimielisenä tiedustelin asiasta, mutta kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitään. "Ai mikä hiusmytty?"

Lopulta kävi ilmi, että perheemme kuopus, kaksi ja puolivuotias miehen alku, oli saanut tarpeekseen hiustuposta ja nyhtänyt sen pois viemäristä kylpyreissullaan. Saattaa olla, että kyseessä oli myös ehta mielenkiinto kaikkea ihmeellistä kohtaan, ei niinkään vastuunkanto taloudenpidosta. Jälkimmäinen on todennäköisempi vaihtoehto, sillä myöhemmin illalla sama miehen alku söi muroja sohvalta. Lautanen ja lusikka olivat keittiönpöydän alla. Ei kuulemma "talvinnut" niitä.

Yhtä kaikki, hiusmytty oli poissa ja viemäri veti jälleen. Elämä palautui raiteilleen. Paitsi että nykyään vietän pitkät kesälomani Rogerin kanssa jahdaten hiusmyttyhirviötä Pohjois-Amerikassa. Ei niinkään sen myyttisen maineen takia, vaan siksi, että se oli varastanut nipun tyttärieni hiuspampuloita ja vaimoni viemäriin pudonneen korvakorun. Mitäpä sitä ei pehmo nykymies perheensä eteen tekisi.