keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Still alive

Hei minun kaikki rakkaat lukijani!

Pahoittelen tervehdykseni tunteellisuutta ja kenties epäsuomalaista avoimmuutta (ja lauserakennetta). Herkkien ylisanojen käyttö on kuitenkin minulle nykyään varsin luontevaa, sillä suoritin juuri kesäyliopistossa ruotsin kielen suullisen ja kirjallisen viestinnän kurssin. Kurssilla puhuimme paljon ja kirjoitimme vain hieman. Kurssin aikana kävi hyvin selväksi, että ruotsalaiset osaavat kehumisen ja sanallisen yliampumisen jalon taidon. Ihastuin siihen, se on ihan superhienoa. Ja se jäi päälle.

Opintoni ovat muutenkin edenneet varsin sukkelasti. Saimme kandiparini kanssa tutkielmamme valmiiksi ja olen saanut kaikki rästikurssit hoidettua, joten mikäs tässä on ollessa. Opintopisteitä on nyt 168, joten kandidaatin tutkintoon vaadittavat 180 pistettä ovat pian kasassa. Jos luoja suo ja eletään (eli saan jotenkin elämisemme rahoitettua), uskoisin saavani opinnot päätöksen ensi vuoden aikana.

Noh, siinä tärkeimmät, halusin vain kertoa olevani elossa ja voivani opiskelijabudjettiimme nähden pulleasti.

P.S. Meille tuli tänään kaksi pientä kesäkaritsaa. Kelpo veikkoja ovat.