perjantai 20. syyskuuta 2019

Hehkulamppu


Ennen asiat oli hyvin. Ihmiskunta meni vinoon, kun luovuttiin hehkulampuista. Aiemmin saattoi mennä mihin tahansa kauppaan ja etsiä hyllystä lampun. Ainoa mistä piti huolehtia, oli että rasiassa lukee E27. Jos ei lukenut, niin sitten oli huono homma. silloin kyseessä olikin ne pienikantaiset lamput ja niillähän ei tehnyt mitään. Toinen asia mistä piti murehtia, oli wattien määrä. 60w merkintä oli hyvä olohuoneeseen ja muuhun valoa vaativaan käyttöön. Pienempitehoiset olivat enemmän tunnelmanluojia: 40w lampulla lähestyttiin joulua ja 25w lampun hämärässä vaimoa pilke silmässä.

Hehkulamppu oli kelpo peli. Se syttyi, kun painoit katkaisijasta ja sammui, kun niin päätit. Naps ja naps. Ei mitään odotteluja ja kommervenkkejä, arki oli sujuvaa ja mieli kevyt. Jos esimerkiksi olit lähdössä juhliin ja vaatehuoneesta piti käydä hakemassa mirri - joko sinne livahtanut kissa tai herrasmiehen kaulaan asennettava koriste, esimerkin kannalta yhdentekevää - sen kuin räppäsit valon päälle, otit mirrin kainaloon tai kaulaan (kuten sanoin, yhdentekevää) ja lähdit pois.

Hehkulamppu kesti käytössä sen mitä kesti, ei niitä kuitenkaan joka vuosi tarvinnut vaihtaa. Vaikka olisi siihen varaa ollut. Lamput eivät olleet kalliita, tarjouksessa jopa 10kpl/7€. Se on valosta kohtuullinen hinta.

Huonoja puolia? No, kyllähän ne lämpenivät ja saattoivat sytytellä silkkisiä lampunvarjostimia tuleen, mutta sellaista se valon kanssa aina ollut – ei valoa ilman tulta. Ja savua. Pitää loppukäyttäjälläkin jonkinlainen vastuu olla, muuten menee liian holhoavaksi tämä yhteiskunta. Sitä paitsi päreet, tuohukset ja valaanrasvalamput ovat varmasti sytyttäneet enemmän kotitalouksia ja turkuja, kuin hehkulamput konsanaan.

Hehkulamppujen käyttö tietysti oli kallista puuhaa. Varsinkin jos aina unohti sen vaatehuoneen mirrivalon päälle. Toisaalta tuolloin sähkö oli halvempaa. Ja valuuttana markka. Että ota siitä loppusummasta nyt selvää.

Selvää on kuitenkin se, että hehkulampuista luovuttaessa mentiin metsään. Palattiin takaisin himmeälle keskiajalle. Muistan, kuinka anoppilaan hommattiin energiansäästölamppu. Appiukko sen sytytti juhlavin menoin ja sitten odotettiin. Odotettiin lisää. Lopuksi todettiin iltahämärää vastaavassa valossa, että onhan nämä nyt ihan eri maata, kuin ne vanhat hehkulamput. Loppuillasta lamppu oli jo syttynyt ja valaisi appiukon tyytyväisen hymyn. Halpaa valoa, jokainen minuutti silkkaa säästöä.

Kun hehkulamput taannoin kiellettiin, haalin niitä itselleni varastoon. Keräsin usean vuoden reservin, sellaisen josta puolustusvoimatkin olisi kateellinen. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös hehkulamput. jouduin nöyrtymään ja kävin tässä männä pänä marketista etsimässä uutta lamppua. Jouduin odottamattomien valintojen äärelle. Piti tietää, tarvitsenko ledin, halogeenin vai energiansäästölampun. Tuleeko himmentimellä vai ilman, sisälle vai ulos, alas vai ylös? Raavittuamme myyjän kanssa päitämme, päädyimme valitsemaan himmennintoiminnolla varustetut ledit. Kolme kappaletta lähes 20 euroa! Peitin pöyristykseni, en halunnut loukata myyjää, ja laitoin lamput takaisin hyllyyn. Sanoin miettiväni vielä.

Kierros ruokaosastolla oli onnistunut ja löydettyäni alennuksessa olevia lihoja ja maitotuotteita lepyin, ja kävin hakemassa lamput. E27, syynäsin paketin tarkkaan.
Kotona asensin lamput ja katso, valkeus tuli. Ja ääni. Kumma sirinä täytti huoneen. Valo toimi, mutta piti ääntä. Ärsytti. Ei hehkulampun kanssa tällaista ollut. Se paloi tai ei palanut, ei siltä väliltä.

Toki tässä valaisinreformaatiossa on jotain hyvääkin – synkässä pimeydessä, pienikin valo loistaa kirkkaana. Vaikka otsalamppu.

Seuraavana päivänä löysin kirpputorilta hehkulamppuja. Täydensin reserviäni ja nyt istuskelen hyvin valaistussa olohuoneessamme hiljaisuudessa. Lueskelen led-lamppujeni palautusmahdollisuutta. Kolmen vuoden takuu näyttäisi olevan. Ei hehkulampuilla sellaisia.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Näillä vinkeillä syksyyn

Syksy on mukavaa aikaa – ilma tuoksuu kirpeältä ja maisema on värikäs kuin vesivärimaalaus. Kesän riehakkuus vaihtuu syksyn seesteisyyteen, yötön yö vaihtuu pimeneviin iltoihin, takkatuleen ja kynttilöihin. Lukija varmasti tietää sen levollisen tunteen, kun ei enää tarvitse heti aamusta kaahata uimarannalle välttelemään ihosyöpää, vaan saa vetää villasukat jalkaan ja nauttia harmaasta tihkusateesta. Ja siitä, että ei ole jatkuvasti nestehukka tai silmät kipeinä siristämisestä. Tai paarmoista, hyi olkoon!

Luonto alkaa valmistautua talveen, vetäytyä lepoon. Ei kuitenkaan itsestään, ei veikkoset. On eräs ihmisryhmä, joka pitää huolen siitä, että maailma saadaan talviteloille, ja huhtikuussa, hyvissä ajoin heti aamukuudelta, huoliteltua rantakuntoon. Martat, nuo siniruutupaitaiset hommageneraattorit pitävät maailman liikkeessä. 

Siinä missä tavallinen Virtanen huokaisee saadessaan mustikat perattua ja pakkaseen, Martta alkaa jo hoputtaa poimimaan puolukoita ja pihlajanmarjoja. Sienet eivät hypi muhennokseen itsestään, eikä omenapiirakka leipomatta valmistu. Marjat hilloksi, niin jouluna on sitten hyvä olla. Ensi kevättä varten kannattaa ripotella Worcester-kastiketta sekä mansikansiemeniä porkkanamaalle, jänikset hämmentyvät ja ovat ihan että ”what?!” ja ryntäävät naapuriin järsimään omenapuita. Sitruunan puolikas toimii deodoranttina ja kokovillahaalari yli 100% varmana ehkäisykeinona. Etikalla aukeaa viemäri ja nenä. Rikkihappo on hikitahroja putsattaessa mainio renki, mutta kuluttava isäntä. Marttojen seurassa MacGyverkin on vanhoihin tapoihin kangistunut laiskuri, nuttuskehveli.

Eivät Martat tahallaan ilkeitä ole, en suinkaan sano sitä. Tai ilkeitä alkuunkaan. Kyse on vain siitä, että aina kun Martoista jossain kerrotaan, heillä on jokin askare tai niksi jaettavaksi. Vaikka tässä on vielä edelliset niksitkin tekemättä ja kiire omien asioiden kanssa. Eivät Martat suinkaan ole tämän ihmisryhmän ainoat edustajat. Koko ilmiön perimmäisenä syynä pidän aiheiltaan vuoden kiertoa noudattelevia, kotiaiheisia aikakauslehtiä: Kotiliesi, Meidän koti, Pirkka, Yhteishyvä, ja niin edelleen.

Jos kaikki vinkit, niksit, vihjeet ja suositukset kerättäisiin yhteen kalenteriin, ei ihminen ehtisi muuta tehdäkään, kuin suorittaa. Nyt on hyvä aika putsata ruohonleikkuri! Älä unohda kiillottaa pyörän pinnoja! Muista siivota myös uunin takaa! Älä jätä Marja-aronioita mätänemään puskaan, luonnon omaa antioksidanttia! Syö vitamiineja riittävästi! Älä syö vitamiineja liikaa! Ole läsnä lapsille! Muista oma aika! Kuusi vinkkiä painonhallintaan! Joulun herkut! Aloita lihaskuntoharjoittelu heti tammikuussa! Tee nämä 400 pientä toimenpidettä ja säästät auton remonttikuluissa!

Seis!
SEIS!
S E I S !

Nyt Martat ja Pirkat ihan rauhassa. Tarkoitatte hyvää, mutta kuuliaiselle ja veroehdotuksensa tunnollisesti syynäävälle perusihmiselle tulee stressi. Ja hiki. Liika info tuskastuttaa. Kohtuus kaikessa ja tolkku mukana.

Siispä, rakas lukija, mikä on sinun paras vinkkisi syksyyn?