torstai 29. toukokuuta 2014

Ikkipuu!

Ikkipuu on huudahdus, joka on jäänyt elämään lähipiirissämme. Lausahdus tarttui puheenparteemme noin 15 vuotta sitten, elokuvasta "Tuhrihampaat", joka oli huono parodia "Uhrilampaista". Eräässä elokuvan kohtauksessa hyvispäähenkilö, poliisi menee tapaamaan ihmissyöjärosvopäähenkilöä vankilan pimeimpään selliin. Jossain vaiheessa kuulustelua henkisesti ilmeisen vajaa rosvopäähenkilö huudahtaa yhtäkkiä "ikkipuu". Poliisin ollessa huudahduksesta ymmällään, konna selittää ikkupuun olevan onnenääntelyä, jota hän toistelee olleessaan iloinen tai onnellinen. Niinpä niin, elokuva oli oikeasti todella huono, älkää katsoko sitä.

Nnnoin. 
Tämä oli hivenen hankala aasinsilta todelliseen asiaani, joka on se, että tänään sain yliviivata viimeisen To Do-listallani (kts. kuva) olevan koulutehtävän. To do-listan täyttyminen (tai tyhjentyminen, kuinka vain) oli sen verran helpottava tunne, että huuliltani karkasi kuin vahingossa hento Ikkipuu.

Ensimmäinen lukukausi opekoulussa siis takana. Kesäksi palaan töihin hoitamaan virkaani ja jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan jatkan opiskeluprojetkiani opintovapaalla vielä ensi lukukauden. Toki, joka tapauksessa tulen jotenkin opiskeluitani jatkamaan. Koska minulla on perhe elätettävänä, joudun nopeuttamaan sinällään miellyttävän rauhallista opiskelutahtiani. Pyrkimykseni on valmistua, no niin nopeasti kuin mahdollista. Ripeyttävä suunnitelmani on hyvällä mallilla siinä mielessä, että pyrin ja tulin valituksi sekä teknisen työn- , että musiikinopettajan erikoistumisopintoihin. Oikeasti erikoistuminen tulisi eteen vasta kolmantena vuotena, mutta kuten sanottua, yritän jouduttaa valmistumistani kaikin keinoin. Varjopuolena asiassa tulee olemaan perus-, aine- ja erikoistumisopintojen päällekkäisyyksistä johtuva aikakapeikko. Kiire ja stressi iskevät varmasti päälle jossain vaiheessa alkavaa lukukautta, mutta en jaksa ahdistua siitä vielä. Ahdistun vasta syksyllä. Nyt aion sanoa ikkipuu ja sytyttää saunanpesän todo-listallani.


tiistai 27. toukokuuta 2014

Kaksipyöräinen valhe vapaudesta

Pari kesää sitten toteutin pitkäaikaisen unelmani ja hankin moottoripyöräkortin. Kortti oli kallis sijoitus, varsinkin kun ottaa huomioon, että olen, tai no ainakin koen olevani varsin rutinoitunut tienkäyttäjä niin maantiellä kuin kaupungissakin. Tosin useimpien tutkimusten mukaan moni muukin, itse asiassa suurin osa suomalaisista kokee olevansa keskivertokansalaista taitavampi liikenteessä suhaaja (mielenkiintoinen tilastofakta). Yhtä kaikki, perustelin kortin hankinnan ajankohdan sillä, että seuraavan vuodenvaihteen jälkeen hankitut, tai päivitetyt ajokortit olisivat määräaikaisia. Kohtuutonta! En perehtynyt asiaan sen kummemmin, enkä itseasiassa edes jaksanut selvittää minkälaisen ajanjakson kortin määräaikaisuusuudistus tässä tapauksessa tulisi kattamaan, mutta koska muidenkin mielestä tällainen muutos on kohtuutonta, olin samaa mieltä. Sitäpaitsi lakiuudistus oli hyvä syy hankkia moottoripyöräkortti juuri silloin. Muita syitä miksi halusin motskarikortin olivat muun muassa pitkäaikainen haave moottoripyörästä ja orastava, nurkan takana kurkkiva esikeski-ikä. Lakiuudistuksen tavoin orastava esikeski-ikä perusteluna kortin hankkimiselle oli hieman hatara ja kysyttäessä hankala selittää: "Jotenkin tuntuu, että on silleen....niinku kriisi tai silleen....et niinku pitää paeta...juttuja. Tai silleen...emmätiä." Suurin syy taisi olla yksinkertaisesti se, että minä halusin ajaa moottoripyörällä ja sitä varten tarvitsisin moottoripyöräkortin.

Miksi halusin ajaa moottoripyörällä? Taustalla vaikutti varmasti muistot lapsuuden mopoilun hauskuudesta ja pitkäaikainen haave nopeammista kaksipyöräisistä. Samoihin aikoihin kun aloin tosissani miettiä kortin hankintaa, työpaikallamme vallitsi jonkinasteinen motskaribuumi. Heittäydyin mukaan täysin rinnoin. Kuuntelin kahviossa kuinka ystäväni, kutsutaan häntä yksityisyyden suojan takaamiseksi vaikka Masaksi, kertoi hienoista hetkistä tien päällä, oman itsensä herrana. Hän saapui aina aamuisin työpaikan parkkipaikalle ison sporttipyörän moottori hiljaa muristen, kypärän peilivisiiri alhaalla, kuin yksinäinen vaeltaja sumusta, historiaton mysteerimies. Toinen työkaveri, kutsuttakoon häntä nimellä Jonsson, saapui paikalle endurollaan ajovarusteet tuoretta kuraa valuen. Kuuntelin Jonssonin kerskuntaa kuinka hän oli jo kyseisenä aamuna ajanut 160 km ojanpohjia pitkin ja kokenut todella elävänsä. Entä minä? Minä saavuin paikalle pienellä, naisellisella, mintunvihreällä VW Pololla, jonka radio toisinaan jumittaa soittamaan Vicky Rostia suurella volumella. Ei se ole onnea!

Paras irtiottoni kaksipyöräisten maailmaan oli tähän mennessä ollut sähkövikaisena hankittu moposkootteri, jonka haimme ystäväni kanssa Hyvinkäältä. Kaunis ajatukseni oli ruuvailla lämpiminä kesälomapäivinä skootteri kuntoon ja ajella lasten kanssa jäätelölle ja uimaan. Totuus oli tarua paljon karumpaa. Ensinnäkin sähköviat ovat sielunvihollisen keksintö, itseasiassa koko skootteri on samaa perua. Vietin yhden kesän ajamalla nykivää skootteria ja taluttaen sen kotiin joka toiselta ajoreissulta. Kuntoilun puolesta antoisin lenkki oli tuona kesänä eräänä hellepäivänä, kun työnsin skootterin kotiin 7 kilometrin taipaleen takaa. Suurimman osan vapaa-ajastani istuin tietokoneella ja selvitin skootterini.com-sivuston keskustelupalstoilta mikä kiinalaista mopoani vaivaa. Nimimerkkini oli enteellisesti "Iisiraideri". Loppujen lopuksi tein mopoon ison remontin, sain sen toimimaan ja myin äkkiä pois. Tapahtumasta on nyt kaksi vuotta, mutta olen edelleen huojentunut kun pääsin riesasta eroon.

Takaisin moottoripyöräilyn pariin. Masa, Jonsson ja muutamat muut työkaverit onnistuivat siis markkinoimaan minulle moottoripyöräilyn mukanaan tuoman vapauden. Myös isäni edesauttoi pyöräkuumeeni kohoamista antamalla minun kokeilla hänen vanhaa Hondaansa ja jopa lupaamalla sitä lainaan silloin tällöin. Mietin mielessäni kortti-investointini hyviä ja huonoja puolia, mielessäni vilisti erilaisia mielikuvia ja iskulauseita:
" Aika kallishan se on, mutta onhan se niin että joka miehellä pitää olla moottoripyörä."
" Moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä!"
" Edessä mutkainen tie, aurinko, vapaus, ei aikatauluja, oman itsesi herra."
" Tie, metsä, ihan sama. Moottoripyörällä pääset sinne minne autolla et edes osannut haluta."
"Kesäpäivä, yksin, moottoripyörä, ei vastuuta, vapaus, ei kahleita.."
"Moottoripyörällä saa naisia!" (Mainittakoon nyt, etten ukkomiehenä ole sillä lailla naisten perässä, mutta mielikuva, mielikuva)
"Ajaa auringonlaskua kohden kaasua kevyesti lisäten, kunnes katoaa ilmestyäkseen taas seuraavaan tapahtumarikkaaseen paikkaan. Kukaan ei tiedä kuka olen ja mistä tulen. Olen mysteerimies"
"Ei parkkimaksuja, ei liikennekameroita, vapaus, vapaus, vapaus..."

Toistuva teema moottoripyöräilyyn liittyvissä mielikuvissani oli vapaus. Ei minulla ole tarvetta paeta elämäntilannettani, lakia tai yhteiskuntaa, mutta jokainen mies arvostaa sellaista omaa vapautta, vapautta liikkua niin kuin haluaa, milloin haluaa, minne haluaa. Juuri niin kuin ainoastaan moottoripyörällä voi tehdä.

Kun vihdoin sain ajoluvan käteeni olin valmis maistamaan tuota vapautta. Muistan ensimmäisen ajokokemukseni kuin eilisen päivän. Ollessani haukkaamassa prätkäilyn tarjoamaa vapautta, huomasin ettei minulla ole minkäänlaisia ajovarusteita. Omistin ainoastaan bootsit, farkut ja skootterille tarkoitetun avokypärän, jonka pappamaisuus ei haitannut skootterilla ajettaessa, koska useimmiten minulla oli joku lapsista mukana ikäänkuin peitetarinana viestimässä silminäkijöille "Joo, tässä lähdettiin vähän tyttären kanssa jätskille köröttelemään, hehheh, en minä oikeasti tällaisella mopolla, ei veikkoset. Juu, pitää lapsille näyttää esimerkkiä ja pitää kypärää, ottiatuota." Sama kypärä EI kuitenkaan toiminut moottoripyörän kanssa, tuli jotenkin... henkisesti vajaa olo. Kun sen laittoi päähän tuntui kuin aivokapasiteetista olisi otettu pois 80% ja komeudesta 100.

Lainasin ekalle ajolleni isäni varusteita, jotka olivat auttamatta liian isoja, mutta kuitenkin lyhyitä. Kypärä pyöri päässä miten sattui ja kiihdytettäessä yli 80 km/h, se kohosi otsalle, niin että sain valita katselenko maisemia visiirin läpi vai leukasuojan alta. Samainen 80 kilometrin tuntivauhti pullisti varusteeni purjeeksi ja näytin hätääntyneeltä pallokalalta (joka ei näe mitään). Jatkoin sinnikkäästi ajelemista, sillä olinhan nyt vapaa autoilun ja elämän rajoitteista. Jossain vaiheessa huomasin tien kaartuvan siten, että hetken kuluttua ajaisin auringonlaskua vasten. "Oi" henkäisin mielessäni ja näin jo kuinka poistuisin kuvasta kuin mysteerimies. Totuus kuitenkin pääsi yllättämään, Suomen keskikesän laskeva aurinko on ensinnäkin pahuksen kirkas ja laskeva aurinko paistaa juuri sieltä horisontista, minne pitäisi tähyillä seuraavaa mutkaa. Toinen asia jonka opin oli se, että Suomen keskikesän aurinko laskee todella myöhään, jos silloinkaan ja kun aurinko on laskenut, ei pyöräily ole enää yhtään kivaa. Siinä on mysteerimies helposti ihmeissään ja viluissaan kun vielä pitäisi tarjeta ja jaksaa ajaa hämärässä kotiin.

Viime kesänä sain hommattua varusteet. Erään nettitorisivuston kautta hommasin itselleni tupakalle haisevan goretex-puvun, joka tarkemman kotisyynin jälkeen tosin osoittautui pelkäksi tupakalle haisevaksi texpuvuksi, ilman gorea. No puku, mikä puku ajattelin. Asian mukaisen kypärän päätin hankkia alan liikkeestä Tampereelta. Koska en ole kokenut kypärän hankkija, pyysin ystäväni Masan mukaan pitämäään puoliani kypäräkaupoille. Kiertelimme muutamat paikat läpi ja lopuksi jäimme arpomaan paria vaihtoehtoa. Myyjä ja ystäväni rohkaisivat minua kokeilemaan aina vain pienempää pottaa. "Sen pitää olla niin pieni kuin mahdolllista, kyllä se siitä muotoutuu" rohkaisi ystäväni. Hänen auktoriteettiinsa luottaen sovitin pienintä päähäni mahtunutta kypärää. Kuului vain äänekäs *plop* kun vedin kypärän päästäni ja sanoin myyjälle ottavani sen. Masa nyökkäsi taustalla hyväksyvästi. Ajoin uusi turvallinen kypärä päässäni 45 minuutin kotimatkan. Kotipihassa tunsin huimausta ja kun pääsin sisälle asti, vaimoni tiedusteli vointiani. Peilistä näin pakkautuneen veren mustaamat silmänympärykset vitivalkoisista kasvoista. Väsytti ja oksetti, kypärä oli todella tiukka. Oli pakko panna maate, viimeinen ajatus ennen kuin nukahdin pikkukypärän aiheuttamaan hapen ja päänalueen verenkierron puutteeseen, oli "Se muotoutuu kyllä....vapaus...pitää olla pieni...vapaus.."


Moottoripyöräily on parasta kauniina, kuumana kesäpäivänä, sanotaan. Männä viikolla, hellepäivänä päätin mennä yliopistolle tenttiin moottoripyörällä. Mielikuvissani maistelin jälleen kepeyttä, vapautta ja riippumattomuutta, jonka vain moottoripyöräily voi antaa. Vapaus alkoi maistua hielle kuitenkin jo lähtövaiheessa. Siinä missä lapsikatraani ilkamoi lähes nakuina trampoliinissa, minä puin päälleni toppapukua muistuttavan ajoasuni, saappaat, kypärämyssyn, kypärän ja paksuhkot hanskat. Mukaani otin myös tankkilaukun, johon saatoin säilöä pyöräni lukon, kännykän, lompakon ja muuta mukana kulkevaa. Kun olin täysin vyöttäytynyt vapauden haarniskaani, työnsin pyörän ulos tallista. Lyhyen talutuksen, öljyjen tarkastuksen ja käynnistämisen jälkeen olin aivan hikimärkä ja kuumuuden tuskissani. Pikkiriikkinen kypäränikin oli jo aivan huurussa sisältäpäin. Kun vihdoin pääsin matkaan, ei oikeastaan mikään muuttunut, hikoilu jatkui. Toki maantieajo on jokseenkin siedettävää, mutta juuttuessani aamuruuhkiin Tampereen keskustaan, tunsin kuolevani. Oli kuuma, tuskaisen kuuma. jokainen jarrutus liikennevaloihin ja jonon seisominen vaikka vihreät paloivat, tuntuivat tahalliselta henkilökohtaiselta loukkaukselta minua kohtaan. Pääsin kuin pääsinkin perille ja tentin tekeminen toppahousuissa onnistui, kiitos rakennuksen ilmastoinnin. Tentin jälkeen olimme sopineet meneväni erään ystäväni kanssa Tammelan torille syömään ja kahville. Virhe! En voi sanoin kuvata kuinka kuuma ja ahdistava kokemus oli liikkua hikoillen torilla ja katsella muiden nauttivan lämmöstä. Itse vähensin varustusta oloni keventämiseksi, mutta vapaus oli siinä vaiheessa kaukana. Minkälainen mysteerimies kävelee torilla hikimärkänä kantaen molemmissa käsissään paksua vaatekertaa ja kypärää, roikottaa yhdellä sormella tankkilaukkua ja toivoo pikaista kuolemaa?

Onhan se vähän säätiloihin sidottu harrastus, myöntävät monet vapauden markkinoijat. Todellakin on! Aina on joko liian kuuma, kylmä, aurinkoista tai pilvistä. Tai sitten sataa vettä, lunta tai molempia. Vaikka sää sattuisikin joskus suosimaan, on seuraava haaste nurkan takana. Mitään ongelmia ei ole, jos mukana tarvitsee kuljettaa ainoastaan lompakkoa ja kännykkää. Mutta autas, kun pitäisi, niin kuin minun kovin usein, viedä kirjoja kirjastoon, lapsia hoitoon, käydä ruokakaupassa tai hakea rakennustarvikkeita remonttia varten. Tiedän, tiedän, ei pyörällä ole tarkoituskaan harrastaa kuljetustoimintaa. Ongelmana onkin, se että en saa ympättyä moottoripyöräilyä omaan arkiliikkumiseeni mitenkään, harrastukselle on otettava aina erikseen omaa aikaa. Tästä pääsenkin taas uuteen murskaantuneeseen mielikuvaan. Ei minulla ole loputtomasti aikaa kytätä sopivaa auringonlaskua jonne ajella, tai odotella sopivaa säätä jolloin paeta arkea, tai ilmestyä sumusta uusien jännittävien tapahtumien keskelle kuin paljon ihailemani mysteerimies.

Ihanien moottoripyöräilymielikuvien kääntöpuolella on koko joukko tarinoita miehistä, kaltaisistani iseistä, jotka ovat haukanneet syötin, mutta tajunneet sen olevan joko liian suuri saalis tai muutoin mahdoton napata. Monet ovat myyneet pyöränsä pois ja luopuneet mielikuvistaan ja haaveistaan. Mitä minä aion? No en kyllä luovu vapaudenkaipuustani ja moottoripyörähaaveistani! Pyörä odotelkoon tallissa sopivaa säätä, tilaisuutta ja minua. Karkaan sillä vapauteen, silloin kun se kaikille sopii. Sillä kyllähän se niin on, että moottoripyöräily on hienointa hommaa mitä mies voi toppahousut jalassa ja kypärä päässä tehdä.

P.S. Sitä paitsi oli se A-kortti niin kallis, että paree käyttää sitä


P.P.S. Pahuuttani laitan loppuun vielä kuvan motskaristani.


Nii'i, taas sataa ja lämpötila on +4c



torstai 8. toukokuuta 2014

Kuivakka lista ensimmäisen vuoden opinnoista

Muistin yhtäkkiä viime yönä, että alun perin tämän blogin oli tarkoitus olla jonkinlainen sähköinen oppimispäiväkirja, reflektiotyökalu, digitaalinen keltainenmuistilappu, syvälleluotaava sielunpeili ynnä muuta. Noh, olen autuaasti unohtanut kirjata ylös tarkkoja yksityiskohtia opinnoistani. Korjattakoon tämä erhe. Alapuolella lista ensimmäisen vuoden suoritetuista opinnoista.

KASP-kurssit (kasvatustieteiden perusteet) ovat melkoista myrkkyä. Tai siis oikeasti aiheet ovat mielenkiintoisia ja kaiketikin tarpeellisia, mutta nämä viisi kurssia ovat olleet suurimmalta osin istumista massaluennoilla muistiinpanoja tehden. Toki kaikki pääkampuksen suuressa salissa pidettävät massaluennot voi katsoa myöhemmin netissä, mutta pari kertaa kokeiltuani totesin, että luennon seuraamiseen menee myös kotona ne samat kolme tuntia, joten jatkoin luentosalissa ravaamista. Kursseihin kuuluu siis tentittävä luento-osuus ja erikseen tentittävä kirjaosuus. Joskus opettaja linjaa luentotentin sijaan kirjoitettavaksi luentopäiväkirjan. Päiväkirja on toisaalta armollisempi, ei tarvitse päntätä tenttiin hullun lailla, mutta toisaalta armottomampi, koska päiväkirjaa tehtäessä ei ainoastaan saa, vaan joutuu käyttämään lähteitä ja ihan oikeasti pohtimaan opetettuja asioita.

KASP1 Kasvatuksen historialliset ja filosofiset lähtökohdat 5op
Sana filosofia kertoo kurssista oleellisen, luennoilla mentiin kovaa ja korkealla, siteeraaten maan viisaita alkaen Sokrateesta ja Aristoteleestä nykypäivän kasvatusalan sankareihin, joiden nimiä en kuollaksenikaan muista. Suuri kiitos kurssin mielenkiintoisuudesta menee opettaja Heikki Mäki-Kulmalalle, rauha hänen muistolleen, joka osasi luennoida korkealentoisista ajatuksista varsin maanläheisesti.
Suoritustapa: Luentotentti ja kirjatentti

KASP2 Kasvatus, koulutus ja yhteiskunta 5op
Luonteva jatko kasp1:lle, vaikka suoritettiinkin päinvastaisessa järjestyksessä. Käytiin läpi sosiologiaa, filosofiaa, politiikkaa, magiaa ym.
Suoritustapa: Luentotentti ja kirjatentti

KASP3 Kehitys, kasvatus ja elämänkulku 5op
Tällä kurssilla käytiin läpi kehityspsykologiaa, elämänkaaripsykologiaa ja muita ogioita, jotka liittyvät ihmisen kasvamiseen ja kehittymiseen. Monet jutut olivat etäisesti tuttuja esihistoriasta lukion psykologian tunneilta kuten: skeema, behaviorismi ja.... no siinäpä ne.
Suoritustapa: Pienryhmäkertoja, massaluennot, luentotentti ja kirjatentti

KASP4 Opetus, ohjaus ja oppiminen 5op
Kuten otsake sanoo, tällä kurssilla tutkittiin eri oppimistapoja ja -tyylejä, sekä oppijuutta ja opettajuutta. Kurssiin kuului myös opintojen ensimmäinen harjoittelujakso, viikon orientoiva harjoittelu. Harjoittelu oli kokemuksena hyvä ja opettavainen, luennot olivat paikoitellen aika ..noh, vaikeaselkoisia.
Suoritustapa: Massaluennot, pienryhmät, harjoittelu tehtävineen, kirjatentti ja luentopäiväkirja.

KASP5 Kasvatus tieteellisen tutkimuksen kohteena 5op
Tällä kurssilla otettiin ensituntumaa tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan. Ja se onkin kuulkaa ihmeellinen maailma se, jutellaan siitä lisää joskus.
Kurssin suoritustapa: Luentopäiväkirja, pienryhmätehtäviä ja kirjatentti 



KASLUOM-merkintä kurssin edessä tarkoittaa luokanopettajaopiskelijan monialaisia opintoja. Nämä ovat juuri niitä "käydäänpäs ala-aste uusiksi"-kursseja. Ja totta puhuen, nämä ovat olleet niitä hauskimpia. 

KASLUOM1 Äidinkieli ja kirjallisuus 5op
Päinvastoin kuin olin olettanut ja salaa hieman toivonutkin, tällä kurssilla ei käyty läpi äidinkielen kielioppia pilkkusääntöineen, vaan kurssi painottui lukemaan ja kirjoittamaan opettamisen opetteluun. Yhdys sanojen oikein kirjoituksen, ja, pilkun paikat jokainen saa kuulemma kerrata oma toimisesti. Kurssi oli periaatteessa mielenkiintoinen, mutta järkyttävän työläs. Monta kertaa tämän kurssin aikana itkua tuhertaen tuskailin kirjoitustehtäviä yösydännä.
Suoritustapa: Läsnäolo ja kaksi isohkoa kirjoitustyötä.

KASLUOM3 Kulttuurin moninaisuus 5op
Tuota noin... Tällä kurssilla oli ilmeisesti tarkoitus käsitellä tapoja kohdata erilaisuutta ja muokata nihkeitä ennakkoasenteita, oli kyseessä sitten vammaisuuden, eri kulttuurin tai jonkin muun kohtaaminen. Kai.
Suoritustapa: Luennot ja pienryhmät(läsnäolopakko) sekä  luentopäiväkirja.

KASLUOM4 Kuva- ja mediakulttuurit 5op
Kurssi koostui luennoista, joissa käytiin läpi taidehistoriaa, eri tyylilajeja ja kuuluisia sekä vähemmän kuuluisia maalauksia jotka-nyt-vaan-pitää-tietää. Kuvataiteen lisäksi kurssiin kuului mediaosio, jossa käsiteltiin...mediaa. Opettajat olivat alansa ammattilaisia ja hyviä pedagogeja, mutta jotenkin kurssi ei kolahtanut. Tiedä sitten mistä johtui.
Suoritustapa: Läsnäolo luennoilla ja tentti. Tenttitilanteessa lehtorit huomasivat, että auditorio ei täytä kaikkia akateemisia tentatismin kriteereitä, vaan opiskelijat istuvat liian lähellä toisiaan. Lunttaamisen ehkäisemiseksi he muuttivat tentin lennossa paritentiksi. Hyvä pelisilmä herroilla.


KASLUOM5 Matematiikka 3op
Ei edelleenkään ole lempiaineeni, pelkkä ajatuskin ahdistaa. Kurssi oli jaettu kahteen osaan, joista toisessa laskimme itse alakoulun matematiikkaa ja toisessa osiossa opettelimme miten asioita voi lapsille kertoa ja havainnollistaa. Tutustuimme erilaisiin helmitauluihin, satatauluihin ja muihin opetusmateriaaleihin. Iso käsi ja syvä kumarrus opettajalle, Jorma Joutsenlahdelle, moni opettaja saisi ottaa häneltä oppia miten ihmisiä opetetaan.
Kurssin suorittamiseen kuului pakolliset läsnäolot harjoituksissa ja vintage-tyylin paperitentti.

KASLUOM6 Biologia ja ympäristötieto 5op(kesken)
Bilsa ja mantsa kavereiden kesken. Kurssilla käytiin läpi molempien aineiden alkeita ja tärkeimpiä pointteja. Opettajat olivat Tampereen Norssilta, päteviä hommissaan kaikki. Muutaman massaluennon lisäksi kurssiin kuului neljä pienryhmäkertaa, jossa käytiin läpi luusto, lihakset, hermostot, lisääntyminen, solumeiningit jaa..äh en jaksa luetella, käytiin läpi kattavasti koko ihminen ja aika paljon muutakin luontoa. Kurssiin kuuluu vielä syksyllä päivän vierailu Hyytiälän metsäasemalla. Ai niin, mikä tärkeintä, tähän kurssiin kuuluu kesäläksynä kerätä 40 kasvin kasvio.
Suoritustapa: Läsnäolo luennoilla ja luenot- ja kirjatentti

KASLUOM7/KASLUOM8 Tekninen käsityö ja peruskäsityö 6op
Näistä olen jo aiemmin kertonut blogissani. Hienoja kursseja molemmat

KASLUOM9 "karttakurssi"
Tähän kurssiin kuului kaksi pienryhmäkertaa, joissa käsiteltiin karttoja, koordinaatteja, paikannusta, paikkatietoa ynnä muuta kartografiaan ja paikkoihin liittyvää juttua.


KASLUOM11 Musiikki 5op
Musiikin kurssi jakautui esi- ja alkeisopetukseen ja musiikinteoriaan, perusopetuksen musiikkiin ja pianonsoittoon. Pianonsoitto oli aivan mahtavaa. Soitonopettaja loi tunneille niin rennon ja turvallisen ilmapiirin, että tuntien päättyessä palaaminen kylmään ja pahaan maailmaan oli vaikeaa, kuin olisi joutunut hyppäämään yöllä hyiseen mereen vauhdilla eteenpäin puskevasta valaistusta, lämpimästä laivasta.
Myös muut musiikintunnit olivat varsin ihmisläheisiä kokemuksia: soittoa, laulua, loruja, leikkejä, tanssia ja sen sellaista. Vaikka en koe musiikin esiopetusta loruineen omakseni, eikä minulla ole mitään merkittäviä meriittejä musiikinopintojen saralla vakavamman musiikinopetuksen tueksi, ajattelin silti kokeilla josko pääsisin erikoistumaan musiikinopetukseen. Se selvinnee kevään aikana.
Suoritustapa: Osallistuminen luennoille ja tunneille, pianon soittonäyte, musiikin didaktiikan tentti ja teoriatentti.

KASLUOM12 Liikunta 2op
Liikuntatunnit yliopistossa ovat olleet aika huikea kokemus. En olisi uskonut pitäväni telinevoimistelusta ja permantovoimistelusta. Mutta kyllä minä pidän! En usko, että minulla olisi kovin ruusuista tulevaisuutta kummassakaan lajissa, mutta oli todella hauskaa kokeilla kaikkia eri muuveja kouluaikain traumojen selättämisen jälkeen. Jälleen kerran, kiitokset hyville opettajille, jotka lähestyivät liikuntaoppiaineita ilon kautta välttäen kaikenlaista pakkoa ja väkisinvääntämistä. Olemme muun muassa uineet, yleisurheilleet, pelanneet pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa, kaikenmaailman palloa, voimistelleet, painineet, ym. ja hauskaa on ollut. Kurssi jatkuu vielä 2. vuonna.

Muita kursseja

KKENKK Introduction to academic english 4op
Kohtuullisen jämäkkä setti, jossa käytiin läpi tieteellisen tekstin kirjoittaminen ja tulkkaaminen. Kurssi oli harjoitustöineen melko suuritöinen, mutta tavallaan antoisa. Vaikka tottapuhuen,  jos suomenkielinen tieteellinen teksti on myrkkyä, niin kyllä sama teksti englanniksi vetää jo vertoja mille tahansa maksasta tehdylle ruoalle. *väristyksiä*

HUMANIKA Tiedonhankinnan perusteet ?op
Nämä on näitä. Istuimme muutamaan otteeseen kuuntelemassa kuinka yliopiston kirjaston tiedonhaku toimii. Naurettavaa resurssien tuhlausta, lapsikin tietää miten google toimii ja soveltaa hakuehtoja muihin hakukoneisiin.

En osaa vieläkään hakea yliopiston tietokannoista. Mitään. Hävettää. Olisi pitänyt kuunnella.

KASDIGIT 2op
Tämä koko blogiprojekti syntyi kyseisen ko. kurssin sivutuotteena. (Kts. ensimmäinen teksti)