Ikkipuu!

Ikkipuu on huudahdus, joka on jäänyt elämään lähipiirissämme. Lausahdus tarttui puheenparteemme noin 15 vuotta sitten, elokuvasta "Tuhrihampaat", joka oli huono parodia "Uhrilampaista". Eräässä elokuvan kohtauksessa hyvispäähenkilö, poliisi menee tapaamaan ihmissyöjärosvopäähenkilöä vankilan pimeimpään selliin. Jossain vaiheessa kuulustelua henkisesti ilmeisen vajaa rosvopäähenkilö huudahtaa yhtäkkiä "ikkipuu". Poliisin ollessa huudahduksesta ymmällään, konna selittää ikkupuun olevan onnenääntelyä, jota hän toistelee olleessaan iloinen tai onnellinen. Niinpä niin, elokuva oli oikeasti todella huono, älkää katsoko sitä.

Nnnoin. 

Tämä oli hivenen hankala aasinsilta todelliseen asiaani, joka on se, että tänään sain yliviivata viimeisen To Do-listallani (kts. kuva) olevan koulutehtävän. To do-listan täyttyminen (tai tyhjentyminen, kuinka vain) oli sen verran helpottava tunne, että huuliltani karkasi kuin vahingossa hento Ikkipuu.

Ensimmäinen lukukausi opekoulussa siis takana. Kesäksi palaan töihin hoitamaan virkaani ja jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan jatkan opiskeluprojetkiani opintovapaalla vielä ensi lukukauden. Toki, joka tapauksessa tulen jotenkin opiskeluitani jatkamaan. Koska minulla on perhe elätettävänä, joudun nopeuttamaan sinällään miellyttävän rauhallista opiskelutahtiani. Pyrkimykseni on valmistua, no niin nopeasti kuin mahdollista. Ripeyttävä suunnitelmani on hyvällä mallilla siinä mielessä, että pyrin ja tulin valituksi sekä teknisen työn- , että musiikinopettajan erikoistumisopintoihin. Oikeasti erikoistuminen tulisi eteen vasta kolmantena vuotena, mutta kuten sanottua, yritän jouduttaa valmistumistani kaikin keinoin. Varjopuolena asiassa tulee olemaan perus-, aine- ja erikoistumisopintojen päällekkäisyyksistä johtuva aikakapeikko. Kiire ja stressi iskevät varmasti päälle jossain vaiheessa alkavaa lukukautta, mutta en jaksa ahdistua siitä vielä. Ahdistun vasta syksyllä. Nyt aion sanoa ikkipuu ja sytyttää saunanpesän todo-listallani.