Ekologinen kakkonen - sketsiviihde kunniaan!

Televisiotarjonta on mitä on. Aina vaan sitä tositeeveetä tai "Päivän koronatilanne" -tiedotteita. Nykyajan viihde on sitä, että joku lataa sosiaaliseen mediaan videon itsestään potkimassa vessapaperirullaa. Joku näkee tempun, toistaa sen ja jakaa videon eteenpäin. Lopuksi se muuttuu challengeksi, haasteeksi ja koko muu maailma tekee saman perässä. Ronaldo rikastuu entisestään, kun miljoonat katselevat hänen pallottelevan Niken vessapaperirullalla. Näin jatkuu, kunnes joku keksii taittaa sormet kiikareiksi ja kurkistaa niiden välistä Instagramiin. Ja uusi haaste leviää.

Vanhat kunnon Kummelit, Studio Julmahuvit, The Fast Showt ja muut sketsisarjat loistavat poissaolollaan. Koska asia harmittaa, päätin ryhtyä toimeen. Perustin tänä aamuna uuden, päivänpolttavia aiheita suomalais-brittiäläisestä sketsiperinteestä kumpuavalla otteella käsittelevän hupailuarjan. Sillä ei ole vielä nimeä, mutta tuotanto on lähes valmis. Puuttuu ainoastaan näyttelijät, ohjaaja, puvustus, kuvauskalusto, tuotantoyhtiö, rahoitus, catering ja tarkempi suunnitelma. Myöskään valaistusta en ole vielä miettinyt. Oikeastaan valmiina on vasta yhden sketsin käsikirjoitus. Koska pidän sinua rakas lukijani ystävänäni, ajattelin esitellä käsikirjoituksen sinulle ennen kuin näet sen televisiosta. Voit sitten sohvalla todeta piilotellun ylpeänä seuralaisillesi:
- Ai ne on nyt saaneet tän kuvattua. Oli ihan hauska, muistan kun tätä ideoitiin.

Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä:
Ekologinen kakkonen ja Pirkanmaan ympäristöystävällisin moottoripyöräkerho.

Toimittaja: kävelee teollisuushallin avaralla pihalla ja puhuu kameralle.

-Tervetuloa Ekologisen Kakkosen pariin. Ohjelmassamme käsitellään ilmastoasioita ankaralla, mutta tuomitsevalla otteella. Viime viikolla saimme häädettyä Pirkanmaan viimeisen lihansyöjän, maanviljelijä Lars Pentin Varsinais-Suomen puolelle. Monta vuotta jatkunut jahti tuotti vihdoin tulosta ja tamperelaisen pientilan, Punaniskavuoren isäntä, Lars Pentti hiillostettiin useammankin kunnanrajan yli Loimaan puolelle. Varsinais-Suomen munafarmarit ottivat yksityisautollaan paenneen Pentin avosylin vastaan ja hänet sijoitettiin pakolaisstatuksella rengiksi Euralaiseen kanalaan. Punaniskavuoren tilan porteilta leiriään purkamasta yhytetty Lihansyöjät veks -yhdistyksen puheenjohtaja Mari Vekkara iloitsi saavutetusta voitosta:
- Kyllä tämä hyvältä tuntuu. Jahka tämä nakin haju hälvenee, laskemme eloonjääneet ja marssimme voittoparaatissa rantatunnelin läpi. 

Toimittaja jatkaa:

- Loppu hyvin, kaikki hyvin, saattaisi äkkipoika sanoa. Vaan ei, taistelu ilmastonmuutosta vastaan ja sen puolesta jatkuu yhä. Tällä kertaa tutustumme ilmastouskoontulleisiin ja elämässään täyskäännöksen tehneisiin motoristeihin.

- Kas niin, olemme saapuneet tänne Tampereen etelälaidalle, Ruskon teollisuusalueelle. Täkäläisessä varastohallissa majailee ekologisista arvoistaan tunnettu moottoripyöräkerho, MC Jajuton. Vieressäni seisoo kerhon presidentti Jani Jyväperä. Hyvää päivää.

Presidentti:
- Päivää. Korjaisin sen verran, että nimi tulee espanjasta ja siellä J lausutaan H:na.

Toimittaja:
- Jaha, anteeksi. Eli MC Hahuton, presidentti Hani Hyväperä.

Presidentti:
- Ei, ei, MC Hajuton, presidentti Jani Jyväperä. Mutta esiinnyn mieluummin nimimerkillä Iisiraideri. Enkä mielellään käyttäisi omaa ääntäni.

Toimitaja:
- Selvä, muuttakaa sitä hieman.

Presidentti:
- Näinkö? muuttaa ääntään möreämmäksi

Toimittaja:
- Tuo on hyvä! Kuulostatte aivan erilaiselta, en meinaa tunnistaa teitä. Presidentti Iisiraideri, kertoisitteko mistä kerhossa on oikein kyse.

Presidentti:
- Kiitos mielelläni. Me MC Hajuttomat olemme syvältä ilmastoahdistuksesta pelastuneita ilmastouskoontulleita motoristeja. Olemme kaikki tehneet elämässämme täyskäännöksen ja haluamme julistaa sitä kaikille vastaantulijoille. Itse olen hyvä esimerkki ilmastomuutoksen voimasta. Ennen söin kilokaupalla lihaa ja ajoin bensiinikäyttöisellä moottoripyörälläni, toisinaan jopa turhan päiten. Elin porsastellen. Olin holtiton.
Elämäni muuttui, kun eräänä juhannuksena satoi lunta. Tajusin yhtäkkiä olevani syyllinen kaikkeen tähän.

Toimittaja: huokailee silmät kiinni
- Aaivan, aaivan, 

Presidentti:
- Siltä istumalta tein muutoksen. Sylkäisin makkaran pois ja sammutin moottoripyöräni tienvarteen, ja työnsin sen hallille. Seuraavana päivänä paistoi taas Aurinko, mutta olin tehnyt päätöksen, etten enää moottoria käynnistä. Tien päälle teki kuitenkin mieli, joten lähdin työntämään pyörää. Kyllähän siinä ihmiset aluksi katselivat naureskellen. En kuitenkaan välittänyt muista, vaan työntelin pyörää ja nautiskelin matkanteosta. Sinä kesänä matkamittariin karttui pitkälti toistakymmentätuhatta kilometriä. Öljytkin piti vaihtaa useampaan kertaan. Osallistuin moniin kokoontumisajoihin ja yllättävän pian löysin samanhenkisiä kavereita. Syksyllä me sitten perustettiinkin tämä kerho.

Toimittaja:
- Aivan niin. Nyt teitä onkin täällä jo aika joukko. 

Muut motoristit työntävät moottoripyöränsä toimittajan lähelle ja päristelevät suullaan moottorin ääniä.

- Kertokaa keitä olette ja avatkaa vähän kerhon toimintaa, mitä te täällä teette?

Kerholainen: Toistelee ilmastojargonia termeillä, jotka on kuullut, mutta ei itse ymmärrä

- No, kröhöm, mun nimi on Sköde. Mä alotin työntämisen oikeastaan jo yläasteella. Aluksi se ei ollut silleen ympäristötietoista, vaan mulla oli usein bensa loppu. Nyt tässä kun on ikää tullut niin se on muuttunut enemmän niinku ekologiseks ratkaisuksi. Tai silleen niinku  ilmastonmuutoksen niinku torjunnalliseksi keinoksi..niinku laumasuojaksi hiilijalanjäljelle. Tää on mun niinku valinta...et kapitalismi ja sosialismi ei enää sais jalansijaa. Mä nään itseni vähän niinku ritarina. Ja tai..silleen globaaliksi kannanotoksi. Että tota…ja yhteisöllinen..

Presidentti:
- Meidän toimin....Sepi, sammutatko sen pyörän. Kiitos.

Sepi taustalla Lopettaa päristämisen. Toimittaja katsoo ihmeissään kameraan.

Presidentti jatkaa:
- Meidän toiminta ei eroa mitenkään tavallisesta moottoripyöräkerhosta. Me osallistutaan miitteihin ja erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin. Syksyllä käytiin Viikon ruskareissulla pohjoisessa.
Toimittaja:
- Vai niin, mielenkiintoista. Missä päin kävitte?

Presidentti:
- Ylöjärvellä.

Hiljaisuus. Toimittaja katsoo kameraan. 

Presidentti jatkaa:
- Täällä on mukana tosi monen ikäistä porukkaa erilaisista yhteiskuntataustoista, on toimitusjohtajaa, opettajaa, pappia, kunnallispoliitikkoa ja sitten ihan tavallisia rikollisia.

Toimittaja:
- Siis mitä? Ei kai tämä rikollista toimintaa ole?

Presidentti:
- Ei tietenkään, ei tietenkään, mutta kyllä meillä muutama aito rikollinen on mukana, kuten kaikissa kunniallisissa moottoripyöräkerhoissa. Mutta hekin taistelevat yhdessä poliisin kanssa ilmastonmuutosta vastaan ja sen puolesta.
Heti kun rikolliset motoristit olivat hyljänneet saastuttavat polttomoottorit, Poliisi näki hyväksi lähteä mukaan talkoisiin. Hervannan poliisipartioilla ei ole enää moottorikäyttöisiä autoja, vaan maijat liikkuvat työntämällä. Samalla partiokoko kasvoi kahdesta kolmeen ja nyt lukutaitoisen ja kirjoitustaitoisen lisäksi mukana kulkee yksi, jonka ei tarvitse osata kumpaakaan. Hän on työntäjä ja sireeni.

Toimittaja:
- Vai niin, no sehän kuulostaa hienolta! Tämä varmasti auttaa ilmastoasiaan.

Kerholaiset:
- No joo…tai enpä tiedä. Nykyään täällä leijuu aika pistävä hienhaju, eikä puihin ilmesty enää lehtiä.

Toimittaja:
- Kiitos! Päätämme lähetyksen tähän. Ensi viikolla aiheena huolestuttavat uutiset otsonikehään Tampereen Ruskon päälle ilmestyneestä aukosta. Mistä nyt tuulee, kysyvät tutkijat hengitystään pidätellen.