Maailmanloppu

Olen tässä tuuminut. Pandemian aiheuttama eristys tulee muuttamaan yhteiskuntaa pysyvästi. On olemassa muutama todennäköinen skenaario.

Romahdus.

Kun kaikki maailman ihmiset suljetaan koteihinsa ja päästetään ulos ainoastaan hakemaan lisää syötävää, on seurauksena vääjäämättä valtava ylipaino-ongelma. THL:n tutkijat ennustavat, että uhka ilmastonlämpenemisestä tuntuu leppoisalta lauantai-illan saunalta ylipainon aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna. Maapallo tulee sortumaan. Koronakaranteenin aiheuttama painonnousua tulisi hillitä välittömin toimenpitein. Useat riippumattomat tutkijat pitävät maapallon kestokyvyn rajana 2kg painonnousua henkilöä kohden. Meitä täällä pohjoismaissa on vähän, mutta kiitos hyvinvointiyhteiskuntamme, painonnousu on moninkertaista kehittyviin maihin verrattuna. Olen henkilökohtaisesti ylittänyt Pariisin painokonferenssissa asetetun rajan jo kuudella kilolla. Tellus ei yksinkertaisesti kestä tätä rasitusta. Romahdus alkaa pohjoisesta ja rytinän jälkeen Skandinavia asukkaineen hulahtaa syntyneeseen reikään. Pian mukana seuraa Eurooppa ja Pohjois-Amerikka. Päiväntasaajan ylitettyään aukon leviäminen romahduttaa jäljelle jääneen eteläisen pallonpuoliskon hetkessä. Näkyy kirkas välähdys ja avaruuteen jää leijumaan Take Away –ruokien käärepapereita ja henkeään haukkovia foodora-ruokalähettejä.

Ihmiskunnan jakautuminen.
Joidenkin tutkijoiden mukaan kamalin ja pelottavin skenaario on ihmiskunnan täydellinen jakautuminen. Erityisen peljättävän jakautumisesta tekee se, että ihmiskunta ei suinkaan jakaudu eri ihmisryhmiin, vaan ihmiset itsessään jakautuvat ylä- ja alaosiin. Ihmisten yläosat, lähinnä päät ja hartianseudut sekä uskaliaimmilla dekoltee-alue, ynnä muut videoneuvotteluissa näkyvät ihmisruumiin osat saavat suurimman osan ihmisen hyvinvoinnista. Alavartalo puolestaan jää täysin pimentoon. Kahtiajakautuminen tietenkään ei itsessään ole huono asia, jokainen saa itse päättää käyttääkö rahansa uusiin housuihin vai hiustuotteisiin. Ongelmaksi kehkeytyykin koko maailmaan vaikuttavat lieveilmiöt. Ihmisten hoitaessa työ- ja vapaa-ajan suhteitaan vain ja ainoastaan kasvoja kuvaavilla videoneuvotteluilla, maailmanlaajuinen housukauppa tyrehtyy täysin. Ennen leveästi eläneet housu-, vyö- ja kenkäteollisuuden ammattilaiset joutuvat perikatoon ja ajautuvat kaduille kerjäämään ja rötöstelemään. Pian housuja ei enää kannata valmistaa lainkaan ja housuttomuus lisääntyy. Ihmiset loukkaantuvat ja riitaantuvat. Osan mielestä ilman housuja kulkeminen on siveetöntä ja somessa viihtyvien kauniskasvojen mielestä housuttomuudesta vitsaileminen on mautonta, eikä enää sovi tähän päivään. Rääväsuisimmat koomikot punastuttavat livestream-yleisönsä poskia kertomalla vitsejä, siitä kuinka jokin asia on parasta mitä voi housut jalassa tehdä. Housuttomien puolesta aletaan järjestää konsertteja ja marsseja, Päivi Räsänen joutuu taas poliisikuulusteluun viitattuaan Vanhaan Testamenttiin, jossa pappi Aaronin käskettiin peittämään häpynsä housuilla. Ihmiset raivoavat somessa hiukset laitettuina. Useimmilla ei itsellään ole housuja, kuka niitä selfien takaa huomaisi, puristavat vain vyötäröä.

Kommunikoiminen kahdella peukalolla.
Kuuden kuukauden mittaiseksi venähtäneen eristyksen aikana suurin osa ihmisistä unohtaa, kuinka toiselle ihmiselle voi jutella. Kielet unohtuvat ja äänenkäyttö muuttuu ynähtelyksi ja oudoksi korinaksi. Punavuorelainen somevaikuttaja, influensseri Akael Migricola jalostaa puhelimella kirjoitetun kaksipeukkukirjoituksen omaksi jäsennellyksi kieleksi. On kielioppi ja kaikki. Jopa oma mytologia maailmansyntykertomuksineen ja jumalhahmoineen. Ylös- ja alaspäin osoittavat peukkuemojit toimivat jatkossa kaksipeukalokielistien, kansansuussa watsappilaisten moraalikoodeina ja pyhinä kirjoituksina. Euroopan Unioni julistaa watsappin ainoaksi viralliseksi kieleksi ja se syrjäyttää luontevasti muut kommunikaatiojärjestelmät. Jo muutaman vuoden päästä suuri osa suomalaisista alkaa vastustamaan pakkosuomea ja pitää sitä ärsyttävänä jäänteenä historiasta, josta olisi syytä päästää irti. Rannikoilla elää vahva perussuomalaisyhteisö, joka pitää kynsin ja hampain kiinni kielestään ja identiteetistään. Ovat mukana politiikassa, mutta koska lähettävät kaikki watsapp-tiedotteet ja puheenvuoronsa emojien ja meemien sijaan vain suomeksi, kaikki vihaavat heitä.

Viimeinen skenaario on kaikkein karuin. Suomalaistuminen.
Korona runtelee maailmaa usean vuoden ajan, eivätkä ihmiset pääse pois kodeistaan. Pikkuhiljaa, ympäri maailman ihmiset katkaisevat yhteytensä naapureihin ja muihin yhteisöihin. Kaupassa käyminen, ilman että puhuu kenellekään tai edes tervehtii myyjää, muuttuu normiksi. Etäisyydet kasvavat ja aiemmin kummastusta herättänyt yli kahden metrin turvaväli edellä asioivaan, luo turvallisuutta ja hyvänolontunteen. Julkinen liikenne alkaa takkuamaan, koska ihmiset eivät muka mahdu samaan bussikatokseen odottamaan onnikkaa. Japanin talous romahtaa nimenomaan aiemmin hyvin toimineen, tehokkaan luotijunajärjestelmän ylikuormituttua. Ennen junat menivät kahden minuutin välein ja mukaan mahtui 200 matkustajaa. Nyt mukaan suostuu viisi matkustajaa, jokainen istuu ikkunapaikalla.
Koska koko ajan ollaan samalla porukalla kotona, ihmiset pukeutuvat ainoastaan verryttelyasuihin, eikä kukaan enää suostu pitämään ulkokenkiä sisällä. Entisen yhteisöllisyyden tilalle tullutta kylmyyttä lääkitään nostamalla sisätilojen lämpötilaa yhä korkeammaksi. Lopuksi joku ideanikkari Piilaaksossa keksii markkinoida maailmalle taloja, joissa yksi huone on erityisen kuuma ja jossa ihminen voi kokea lämmön ja hämäryyden voimaannuttavan vaikutuksen. Ja kun nälkä tulee, miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Lämpimän huoneen hämyssä aletaan nauttia suippoon muotoon pakattua lihajalostetta. Syntyy uusi terveystrendi ja kansakunnat vetäytyvät yhä pienempiin yhteisöihin saunomaan perjantaisin.
On suomalaistumisessa tutkijoiden mukaan hyviäkin puolia. Pysyvien turvavälien takia kaikki kulkutaudit katoavat kuin taikaiskusta. Ainoastaan suomalainen iskelmämusiikki jatkaa leviämistään, mutta se aiheuttaa lisääntymiskyvyttömyyttä, tai -haluttomuutta ja maailman väkiluku laskee muutamassa vuodessa tasolle, jonka maapallo pystyy helposti kantamaan.

Voi olla, että olen täysin väärässä ja koronaepidemian jälkeen maailma kääntyykin parempaan asentoon. Tuskin kuitenkaan. Todennäköisesti, kun kaikki on taas hyvin ja ties monesko päivä marraskuuta, joku jossain lähtee jaloittelemaan ja tutustumaan ympäristöönsä. Ja aikansa kuluksi päättää kokeilla, saisiko luolasta löytämästään lepakosta tehtyä hyvänmakuista makkaraa.
Ja niin maailma pyörähtääkin uuteen kierrokseen. Taas kerran.