Ollaan vaimon kanssa katseltu Netflixistä
agenttisarjaa Blacklist. Jänniä juonenkäänteitä ja tukalia tilanteita. Elizabeth Keen saattaa selvitä hengissä. Tai sitten ei. Huhhuh.
Kävin äsken lähikaupassa ja kassalla oli työvuorossa
mies, joka oli aivan agentti Resslerin näköinen. Samat kasvonpiirteet ja sama
jäyhä käytös. Oletettavasti sama murtumaton moraali ja tinkimättömät
periaatteet.
Syke nousi ja alkoi hikoiluttaa. Huomasin alitajuisesti käyttäytyväni korostetun
asiallisesti ja laillisesti. Tervehdinkin liian iloisesti. Ladoin tuotteet hihnalle siistiin järjestykseen ja
pidin koko ajan käteni näkyvillä. En halunnut ongelmia.
Pakatessani ostoksia huomasin, että korianteri ja
juustoraaste unohtuivat. En uskaltanut mainita asiasta. Kiitin Ressleriä ja taisin kumartaakin kevyesti. Sitten lähdin muka huolettomasti ulos. Oikeasti palasin, etsin
empaattisemman näköisen kassan ja jätin ostokseni hänelle siksi aikaa, kun
kävin täydennysreissulla.
Tuntui kuin olisin ollut suorittamassa salaista tehtävää. Vilkuilin koko ajan olkani yli, mutta Ressler ei huomannut mitään. Kuten sanoin, hikoilutti. Kaupan ulkopuolella uskalsin vihdoin hengähtää.
Ensi kerralla menen kyllä
Prismaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälki, kirjoita kommentti.