Kirjoita se paperille

Ihailen ihmisiä, jotka tekevät ja touhuavat ja saavat paljon aikaan. Kukapa ei ihailisi? Olisihan se hienoa itsekin olla samaan aikaan täyspäiväinen opettaja ja perheenisä, joka vapaa-ajallaan taistelee menestyksekkäästi merien puhtauden puolesta, kilpailee vaistojousiammunnassa Euroopan liigan kärkisijoista, käsikirjoittaa suosittua suomenruotsalaista ajankohtaissatiiria ja toimii ylijäävällä ajalla arjen sujuvuuden konsulttina ruuhkavuosia eläville pariskunnille.

Olisihan se hienoa. Sen sijaan oma arkinen tekemiseni on tasapainoilua selviytymisen ja romahtamisen rajalla. Suurin osa suunnitelmistani jää aikomukseksi ja monet hienot suunnitelmat häviävät taivaan tuuliin, kuin tyhjäksi röpöttävä ilmapallo konsanaan.

Luin jostain self help –oppaasta, että asiat konkretisoituvat ja muuttuvat todellisemmiksi, kun niitä kirjoittaa ylös. Tälle ajatusmaailmalle perustuvat to do –listat. Tiedättehän, niitä listoja joihin kirjoitellaan allekkain asioita, jotka pitää hoitaa ja kun ne on hoidettu, asiat voi viivata näyttävästi yli ja sitten tulee hyvä ja tehokas olo. Sen sijaan, että vaatimukset ja tekemättömät työt pyörivät mielessä muodottomana möykkynä, to do –listaamalla ne saa organisoiduksi työlistaksi, joka on helppo hoitaa pois askare kerrallaan.

Ilmeisesti listat ovat sitä tehokkaampia, mitä visuaalisempia ne ovat. Esimerkiksi jos to do –listalle kirjoittaa päivän askareeksi nurmikon leikkauksen, voisi kirjoituksen ympärille piirrellä kukkasia tai vaikka karrikoidun ruohonleikkurin. Tai jos pitää käydä trimmauttamassa koiran turkki, listalle voi tehtävän ympärille hahmotella koiran kuvan. Jos oikein haluaa irrotella ja olla tehokas, voi liimailla kuvia ja tarroja listan reunoihin, tai kehittää värikkäistä muistilapuista askareiden tilanteen seuraamisjärjestelmän. Vaimoni on hyvä tällaisissa, tyttäreni ovat suorastaan loistavia, minulle tämä on liikaa. Tarvitsen to do –listan to do –listaa varten. Tulee stressi.

Olen toki itsekin tehnyt tehtävälistoja ja myönnän menetelmän mieltä keventävän vaikutuksen. Sen sijaan, että vien roskat ulos ja siivoan jääkaapin ja maksan laskut, kirjoitankin ensin lapulle ”Vie roskat” ja ”Siivoa jääkaappi”, ja vasta sitten suoritan edellä mainitut askareet. Ei ennen. Tuleehan siinä tomera olo, kun saa vetäistä listalta yli suoritettuja tehtäviä.

Omalla kohdallani tilanne on kuitenkin johtanut siihen, että vaikka olen listannut asioita, en saa niitä tehtyä. En ehkä osaa purkaa asioita tarpeeksi pieniksi palasiksi tai jotain. Listan täytyisi olla sellainen, että siinä on sopivasti haastetta, mutta silti mahdollisuus selviytyä, kuten: ”Ratkaise maailman nälänhätä” ja ”Käy vessassa”. Toinen haastaa kovimmankin, mutta toisen pitäisi hoitua melko vaivattomasti. Paitsi jos innostuu ja uppoutuu liiaksi listojensa ääreen. Voi pian jäädä molemmat tekemättä.

Kerran heräsin aamuyöllä ahdistuneena murehtimaan auton katsastusta. Muistelin self help –oppaan neuvoja, kirjoitin asian ylös ja onnistuin jotenkin nukahtamaan uudelleen. Aamulla heräsin hyväntuulisena, mutta näin heti ensimmäisenä yöllä kirjoittamani to do –listan ”Katsasta auto”. Ahdistuin saman tien ja vaivuin apeuteen. Tuntui etten ikinä saa vedettyä tuota tehtävää listalta yli. Kun sain auton vihdoin katsastettua, olin jo hukannut listan, enkä voinut palkita itseäni. Siispä tein uuden listan, kirjoitin maininnan auton katsastuksesta ja vedin sen saman tien yli. Hyvältähän se tuntui.

Nykyään vaikeiden päivien koittaessa otan uuden puhtaan to do –listan ja muistelen tekemiäni asioita. Sitten kirjoitan asiat ylös. Päivän huonoudesta riippuen listan pituus vaihtelee. Oikein huonoina päivinä lista on todella pitkä ja yksityiskohtainen:
- Lataa puhelin. Täyteen.
- Väistä naapuria.
- Käske lasten hoitaa tiskit.
- Siivoa vessan lattialta se tyhjä paperirulla.
- Nosta kaikki, jos siellä on useampia. Eilen taisin ainakin jättää yhden uuden siihen viereen. Kaksi, jätin eilen kaksi.

Ja niin edelleen. Kun olen kirjoittanut kaikki ylös, otan kahvikupin ja alan viivata asioita yli. Hyvinä päivinä lista voi olla summittaisempi:
- Käy kaupassa.
- Tee lapsille kiertävä kotitalousvuorolista.
- Viikkosiivous, hoida.

Hyvin nukuttujen ja … *krhm* … öiden jälkeen, herkullisella hotelliaamiaisella onkin helppo tehdä hyväntuulisia ja korkealentoisia tehtävälistoja. Nämä listat sisältävät unelmia ja ajattomuutta, niissä voi olla haikeutta ja huumoria. Tällainen lista kirjoitetaan ja yliviivataan pittoreskiin maalaismaisemaan taivaanrannan kokoisella sudilla. Eikä se ole niin justiinsa:
- Syleile maailmaa.
- Jätä itsestäsi jälki.
- Halaa tuntematonta ja tee yllätyksenä kylmiä väreitä.
- Floor is lava!

Kaiken kaikkiaan To do –listat istuvat oikein hyvin tällaiseen tekemisen kautta olemassaolonsa oikeuttavaan suomalais-luterilaiseen mielenmaisemaan. Otsa hiessä pitää sinun askareesi hoitaman. Utteraa puurtajaa Jumala rakastaa. Työ ensin, sitten huvi (jos aina sittenkään). Ja niin edelleen.